Johdatus musiikin klassismiin

Luennot syksyllä 2014:

7.11. Avaus: Mitä klassismi on? Klassismin paikkoja ja säveltäjiä
14.11. Klassismin ilmaisu: tyylit, ilmaisulajit, topokset
21.11. Klassismin muodonta: periodista sonaatin ekspositioon
28.11. Klassinen sinfonia ja konsertto
5.12. Oopperan kulttuurista: lajeista ja muodoista
12.12. kertausta & keskustelua & välikuulustelu

Perusaineistoa löytyy Muhi-tietokannasta osoitteesta
http://www.siba.fi/muhi

Kun pääset sivustolle, valitse ensin Haku-laatikosta kohta tiivistelmätaulukot, josta löytyvät koko aikakauden musiikin yleispiirteet: valitse Aikakausi: 1750–1800 Klassismi, joka sisältää 10 teemaa. Tustustu niihin. Teemat alaosineen ovat hyvä lähde kerrattaessa ja valmistauduttaessa tentiin.

Otsakkeen ”Länsimaisen taidemusiikin historian tiivistelmätaulukot” alta löytyy myös Aikakausitaulukko, jotka klikkaamalla pääset:
1) Suomen historian aikakausiin
2) Kalevalaisen musiikin kausiin
3) Suomen musiikin historian kausiin
4) Euroopan historian kausiin
5) Euroopan musiikinhistorian kausiin
6) Euroopan taidehistorian kausiin

Muhi-haulla pääset 1. luennon pitkään aineistoon, joka sisältää

Artikkelisarjan: Johdatus musiikin klassismiin,
siten, että kirjoitat hakukenttään jonkin artikkelin nimen seuraavista tai vain klikkaamalla ao. linkkejä:

Klassismin käsitteestä, ilmaisusta ja taustavoimista
Galantti, Empfindsamkeit, Sturm und Drang
(Täys)klassismi
Myöhäisklassismi

Loput artikkelit saat näkymään, kun klikkaat keskimmäistä ikonia eli kolmen osin päällekkäisen arkin kuvaa.

Kannattaa lukea myös artikkeli

Klassismin väärinymmärrys

LUENNON 7.11. TIIVISTYS

1. ’Klassismi’-käsitteen merkitykset

-lajikäsite: klassinen musiikki vastaan muut musiikit (traditionaali/kansan- ja populaarimusiikki)
-arvokäsite: tarkoittaa valiomuotoista, kestävää, jäljittelyn arvoista mm. (antiikin)
-tyylikäsite: klassinen tyyli merkitsisi tasapainoista, sopusuhtaista sävellystyyliä vastakohtana äärimmäisyyksiä tavoittelevalle ilmaisulle (ethos – vastaan romantiikan pathos)
-aikakausikäsite: on ajanjakso, jota yhdistävät samanlaiset tekniikat, lajit ja ilmaisukieli (n. 1720–1820)
-luonnollisuus ja yksinkertaisuus avainsanoja (valistusfilosofia, mm. Rousseau)

2. Klassismin jaottelu aikakautena ja tyyleinä

A: 1720–70: galantti musiikki
a) 1720– rokokoo: keveyden ja valoisuuden lisääntyminen
b) 1720– galantti tyyli: melodiakorosteinen miellyttävä ja ”helppo” tyyli
c) 1740– Empfindsamkeit: herkkätunteinen tyyli (empfindsamer Stil, sentimental style), jossa kromatiikkaa, dynaamisia kontrasteja, taukoja, puhuvuutta (resitatiivi)
d) 1760– Sturm und Drang (Storm and Stress, ”myrsky ja kiihko”): nopea liike, synkooppeja, tremoloita, mollin keskeisyys

B: 1770–1800: (täys)klassismi
-synteesi tai sekatyyli, jossa kaikki em. tyylipiirteet ovat läsnä
-kontrapunkti palaa uudestaan osaksi säveltäjän työkalupakkia
-kansanmusiikkien vaikutus (wieniläinen katusoitto, unkarilainen/mustalaismusiikki, turkkilainen/militaarimusiikki, puolalaisuus, venäläisyys, skottilaisuus jne.)

C: 1800–1820/30: myöhäisklassismi
-musiikillisten keinovarojen lisääntyminen: harmonian komplisoituminen (medianttisuhteet, välisävel- ja välisointukromatiikka)
-muotojen laajentuminen, sävellysten pituuden kasvaminen
-ilmaisun kasvu: äärimmäisyydet intiimistä rajuuteen, kansanomaisuudesta syvällisyyteen, kurkottamiseen tuonpuoleisuuteen (transsendenssiin)

3. Klassisen tyylin lähteet

-klassinen tyyli muodostui eri lähteistä synteesityylinä

A. Italialainen ooppera:
a) vakavasta oopperasta (drammaopera seria) saatiin ylevä ja suuri tyyli, jonka vaikutus on kuuluvilla mm. sinfoniassa (etenkin sen avaus-allegrossa ja hitaissa andante-, adagio- jne. osissa) ja soolokonsertossa, jonka osat noudattavat erilaisia aariatyyppejä
b) intermezzoista (vakavan oopperan hupaisista välinäytöksistä) ja koomisesta oopperasta (dramma giocosoopera buffa) saatiin monimuotoisesti vaihteleva ja kontrastoiva, kevyehkö tyyli, jonka vaikutus tuntuu etenkin sinfonian, kvarteton ja sonaatin menuetti-osissa ja finaaleissa, mutta usein myös avausosissa
-italialaisia laulajia ja oopperasäveltäjiä oli kaikkialla Euroopassa

B. Italialainen galantti sonaatti- ja kamarimusiikki
-italialaisen soitinmusiikin edustajat kulkeutuivat yhtä lailla eri puolelle Eurooppaa: Wieniin, Dresdeniin, Pariisiin, Lontooseen, Pietariin, Iberian niemimaalle, ”Saksan” ruhtinashoveihin

C. Ranskalainen ooppera:
a) vakava ooppera eli lyyrinen tragedia (tragédie lyrique), joka kuoron ja baletin käyttöineen näytti tietä klassisen oopperan monipuolistumiselle sekä musiikin että numerosisällön suhteen: pelkän resitatiivi–aaria-jatkumon ohelle tansseja, kuorokohtauksia; sooloaarioiden ohelle duettoja, tertsettoja ym. suurempia yhtye- eli ensemble-kohtauksia
b) koominen ooppera (opéra comique) antoi mallin kansanlaulumaiselle ja populaarille melodiikalle vailla solistien virtuoosikuviointia

D. Böömiläis-määriläinen soitinkoulu: jousisoittajia, puhallinsoittajia (etenkin oboisteja, fagotisteja, cornisteja), klaveristeja, jotka toivat virtuoositaiteensa kaikkialle Eurooppaan

E. Italialais-wieniläinen kontrapunktikoulu
-Padre Martini Bolognassa
-J. J. Fux ja J. G. Albrechtsberger Wienissä

F. Kansalliset vaikutteet ja tyylit
-populaaritematiikka (kansan- ja katulaulujen vaikutus)
-tanssit (alla polacca, alla zingarese, alla turca jne.)
-karakteriset rytmit: mm. Scotch snap = aluksi aksentoitu lyhyt nuotti, esim. 1/16-nuotti, jota seuraa pidempi nuotti, esim. pisteellinen 1/8-nuotti; barokissa nimenä ”lombardialainen rytmi”

4. Klassismin keskuspaikkoja

Eurooppa 1721

Eurooppa 1721 (Kansojen historian kartasto. Porvoo & Helsinki: WSOY.)


Eurooppa noin 1750 (Man & Music. The Classical Era. From the 1740s to the end of the 18th century, 1989, toim. Neal Zaslaw. MacMillan, s. 100.)



Sonaatin pääpaikkoja (William S. Newman, 1963: The Sonata in the Classical Era. The Second Volume of A History of the Sonata Idea. Chapel Hill. Yhe University of North Carolina Press, s. 62.)


Euroopan sinfoniakartta

A. Italian kaupungit
-Napoli ja Venetsia oopperan ja kirkkomusiikin keskuksina: Napolin konservatoriot ja Venetsian ospedalet, aatelisten orpotyttöjen sisäoppilaitoksena ja musiikinopiskelun sekä -harjoituksen tyyssijoina
-Bologna, Milano, Rooma, Firenze, Parma, Lucca ja Torino lisäksi tärkeitä musiikkikeskuksia
-säveltäjiä mm. G. B. Pergolesi, Baldassare Galuppi, Gaetano Pugnani, G. B. Sammartini, Giovanni Paisiello, Domenico Cimarosa

B. Iberian niemimaa
-Madrid ja Lissabon tärkeimmät keskukset
-Domenico Scarlatti, Luigi Boccherini, Antonio Soler, Vincent Martín y Soler

C. Pariisi
-oli Euroopan sivistyselämän pääkeskuksia kulttuurinsa pitkien perinteiden ja hovin antamien impulssien ansiosta
-kaupungissa eli omien lisäksi italialaisia, belgialaisia, saksalaisia, itävaltalaisia ja böömiläisiä säveltäjiä (75 sonaattisäveltäjää)
-Johann Schobert, E.-N. Méhul
-F.-J. Gossec oli ”Ranskan Haydn” yli 60 sinfonian kera
-A.-E.-M. Grétry oli belgialaissyntyinen ranskalaisen koomisen oopperan mahtimies, ”Ranskan Mozart”
-Haydnin oppilas Ignaz Pleyel oli kustantajana, klaveeritehtailijana ja säveltäjänä kaupungin keskeishahmoja 1790-luvulta eteenpäin
-Luigi/Louis Cherubini ooppera- ja kirkkosäveltäjänä, konservatorion rehtorina ja opettajana oli 1800-luvun puolelle ranskalaisen musiikkielämän tärkeä toimija
-Anton Reicha: böömiläissyntyisestä Beethovenin ystävästä tuli Pariisin tärkein kontrapunktiopettaja 1800-luvun alussa

D. Itävalta
-Wien oli eräs klassismin pääpaikka –>”wieniläisklassismi”
-säveltäjiä oli kaikkialta, eniten Böömin ja Määrin alueelta (yhteensä 49 sonaattisäveltäjää): Haydnin, Mozartin ja Beethovenin lisäksi mm. G. C. Wagenseil, Johann Steffan, F. L. Gassmann, C. D. von Dittersdorf, F. A. Hoffmeister, J. B. Vanhal, L. A. Kozeluch, A. ja P. Wranitzky, Adalbert Gyrowetz, Joseph Wölfl
-Salzburgissa oli merkittävä kirkkomusiikkitraditio säveltäjinään Michael Haydn, Leopold ja W. A. Mozart

E. Saksalainen alue
-Berliini & Potsdam (Sanssoucin hovi): ooppera- ja kirkkosäveltäjä C. H. Graun, viulusäveltäjä Franz Benda, oopperasäveltäjä ja musiikkikirjoittaja J. F. Reichardt
-Gotha: Georg Benda toimi merkittävänä soitin- ja oopperasäveltäjänä, joka teki suuren vaikutuksen mm. Mozartiin
-Dresden: saksalaisen alueen kenties hienoin ooppera; keskeisnimiä J. A. Hasse ja J. G. Naumann
-Mannheim: puhutaan ”Mannheimin koulusta”, jonka loivat Johann Stamitz jälkeläisineen sekä muut böömiläissyntyiset säveltäjät ja paikalliset muusikot; Mannheimin luoma orkesterityyli oli kuuluisa ja sitä jäljiteltiin kaikkialla; muita mm. F. X. Richter, Anton Fils/Filtz, Christian Cannabich
-Weimar: E. W. Wolf
-Hampuri: Telemannin jälkeen keskeisnimi C. P. E. Bach
-Nürnberg: tärkeä julkaisupaikka; säveltäjiä mm. G. B. Platti
-Bonn: C. G. Neefe (Beethovenin opettaja)
-Strassburg/Strasbourg: böömiläinen F. X. Richter

F. Böömi ja Määri
-Prahassa toimi F. X. Dušek
-pääosa näiden saksalaisvaikutteisten alueiden muusikoista hakeutui muualle: Wieniin, Berliiniin, Mannheimiin, Strassburgiin, Pariisiin, Lontooseen

G. Lontoo
-Wienin ja Pariisin tavoin Lontoo oli ja edellisiä vielä paljon enemmän emigranttimuusikoiden työpaikka (53 sonaattisäveltäjää)
-P. D. Paradisi oli 1750 paikkeilla keskeinen klaveerisäveltäjä
-J. C. Bach oli englantilaisen musiikin voimahahmo galanttina aikana C. F. Abelin kanssa
-Muzio Clementistä tuli Lontoossa ”fortepianosonaatin isä”, kustantaja ja pianotehtailija

H. Ruotsi, Tukholma
-Tukholmassa toimi italialaisia ja saksalaisia säveltäjiä
-J. M. Kraus oli ”Ruotsin Mozart”

I. Venäjä, Pietari
-Pietari Suuresta lähtien italialaisten ja muiden säveltäjien (saksalaiset, englantilaiset) läsnäolo Pietarissa oli jatkuvaa 1800-luvun puoliväliin saakka
-J. W. Hässler, Giuseppe Sarti, Martín y Soler, Paisiello, Cimarosa

5. Klassismin keskeiset sävellyslajit

A. Ooppera
-italialainen vakava ja koominen ooppera
-ranskalainen traaginen ja koominen ooppera
-saksalainen laulunäytelmä (Singspiel)
-espanjalainen zarzuela
-englantilainen kevyt musiikkiteatteri oli balladiooppera (the Ballad Opera)
-erilaiset aariatyypit

B. Kirkkomusiikki
-oratorio, passio, oratoriopassio (pohjois-Saksassa)
-(kantaatti)messu, requiem eli kuolinmessu, motetti, Stabat mater, lamentaatio (Valitusvirsien lukemiset piinaviikolla), litania

C. Orkesterimusiikki
-ooppera-alkusoitto (uvertyyri), joka oli usein synonyyminen sinfonian kanssa ja josta tuli vähitellen sinfonia
-soolokonsertto
-sinfonia concertante (konsertto monelle soittimelle)

D. Yhtyemusiikki
-sonaattityyppisiä lajeja yhdelle tai useammalle soittajalle
-soolosonaatti säestyksen kera (avec accompagnement de violon/flûte/hautbois et basso)
-duot ja triot kahdelle tai kolmelle soolosoittimelle säestyksen kera tai ilman
-jousikvartetto, josta tuli vähitellen tärkein yhtyemusiikin muoto
-kvartetoissa usein diskanttisoittimena huilu tai oboe, joskus
-kvintetosta nonettoon yhtyekappaleet a) jousille, b) puhaltimille, c) jousien ja puhaltimien yhdistelmille, d) mukana klaveeri tai ei
-klaveerisonaatti säestyksen kera oli 1780-luvulla saakka tärkein laji (eli musiikkia kahdelle tai kolmelle soittajalle)
-nimiä mm. solo, duo, trio, divertimento, parthia, notturno, serenadi, cassatio

E. Soolosoitinmusiikki
-soolosonaatti klaveerille (cembalo, klavikordi, urut, fortepiano) ilman säestystä oli oma erityislajinsa, josta tuli vähitellen amatöörilajista (sonata facile) säveltäjänsä oma näyttävä esityskappale (grande sonate) – oli suosituin sonaattityyppi
-sooloja sävellettiin myös harpulle ja kitaralle, joskus diskanttisoittimellekin ilman säestystä; soolokappale jousisoittimelle ilman säestystä oli poikkeuksellinen barokin jälkeen

6. Kuunteluesimerkit

1. Telemann (1681–1767): Tafelmusik III, Trio D, 1. Andante (1733)
* 2. Hasse (1699–1783): La contadina, II, aria ”Star allegra, brava, brava” (1728)
3. Galuppi (1706–1785): sonaatti C, 1: Andante (1855)
4. J. C. Bach (1735–1782): sinfonia op. 3/4, B, 1. Allegro con spirito (1765)
* 5. C. P. E. Bach (1714–1788): ”Preussilainen” sonaatti nro 1, F, 2. Andante (1742)
* 6. Vanhal (1739–1813): sinfonia d, Bryan d1, 1. Allegro (1773)
7. J. Haydn (1732–1809): sinfonia nro 104, D, ”Lontoolainen”, 3. Menuet–Trio (1795)
8. W. A. Mozart (1756–1791): viulukonsertto nro 5, A, K. 219, 3. Rondeau: Tempo di menuetto (1775)
9. Beethoven (1770–1827): sonaatti nro 14, cis, op. 27/2, ”Kuutamo”, 3. Presto agitato (1801)
10. Cherubini (1760–1842): jousikvartetto nro 1, Es, 1. Adagio–Allegro agitato (1814)
* 11. Leo (1694–1744): L’olimpiade, opera seria, II atto, aaria ”Tu me da me dividi” (1737)
* 12. Philidor (1726–1795): Tom Jones, opéra comique, II/8, ”De l’opulence” (1765)
13. Gossec (1734–1829): sinfonia D, op. 13/3, La Chasse (”Metsästys”), 1. Grave maestoso–Allegro (1774/86)
14. Boccherini (1743–1805): jousikvintetto E, op. 11/6 tai 13/6, 3. Minuetto (1771)
15. F. Benda (1709–1786): sonaatti A sooloviululle, cembalolle ja sellolle, 1. Adagio un poco Andante (1760-luku ?)
16. Richter, F. X. (1709–89): Grande Symphony nro 7, C, 1. Allegro (1744)
17. Kozeluch (1747–1818): sonaatti G cembalolle/pianofortelle huilun/viulun ja sellon säestyksellä (”triosonaatti”) op. 34/1, 1. Allegro (1790-luku?)
* 18. Mozart (1756–1791): sinfonia nro 38, D, ”Prahalainen”, K. 504. 1. Adagio–Allegro (1786)
19. J. C. Bach: sonaatti D, op. 5/2, 1. Allegro di molto (1766)
* 20. Paradies (1707–1791): sonaatti nro 10, D, 1. Vivace (1754)
* 21. J. C. Bach: sinfonia D, op. 3/1, 1. Allegro con spirito (1765)
* 22. Mozart: viulukonsertto nro, G, K. 216, 1. Allegro (1775)
* 23. Hasse (1699–1783): opera seria Cleofide, aariat II/9, ”Digli ch’io son fedele” ja II/8, ”Se trova perdono” (Alessandro) (1731)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s