Aaria, Haydn- ja Hasse-analyysejä

Aariatyypit

1700-luvun oopperan resitatiivien ja aarioiden kattavin luokittelu on peräisin englantilaisen John Brownin (1715—66) teoksesta Letters upon the poetry and music of the Italian Opera: addressed to a friend (post. 1789) (http://quod.lib.umich.edu/e/ecco/004895823.0001.000/1:4?rgn=div1;view=fulltext):

LETTERS IV–VIII

  1. Aria cantabile antaa laulajalle mahdollisuuden herkkien tunteiden näyttämiseen ja niiden yhdistämiseen paatoksen ja eleganssin kanssa. Kyse on enimmäkseen onnellisten tunteiden muistelemisesta, mutta myös suruisuus on mahdollista, tosin ei tuskaan saakka yltävyys. Tempo on enimmäkseen hitaahko, säestys pidättyväinen, ja koristelun on oltava maltillista.
  2. Aria di portamento perustuu pitkiin arvoihin, käyttää isoja ja rohkeita hyppyjä sekä keskittyy vakaviin ja suuriin tunteisiin.
  3. Aria di mezzo carattere keskittyy vakaviin ja miellyttäviin tunteisiin ilman paatosta tai arvokkuutta. Se voi olla tyyliltään hyväilevä, suruinen, ystävällinen, muttei ylevä, eloisa, lystikäs.
  4. Aria parlante palvelee kaikenlaisten kiivaiden tunteiden ilmaisua. Sen voi jakaa alalajeihin
    aria agitata (kiihtynyt/levoton/myrskyisä aaria),
    • aria di strepito
    (metelöivä, pauhaava aaria)
    aria infuriata (raivoisa, vimmainen aaria).
Tyypillisiä piirteitä ovat nopea tempo, pitkien aika-arvojen ja koristeiden puute; säestyksellä on suuri merkitys tälle aariatyypille.
  5. Aria di bravura (taidokas aaria) eli aria d’agilità (nopea, ketterä aaria) antaa mahdollisuuden rekisterin laajuuden ja äänen taipuisuuden näyttämiseen.Näihin voidaan lisätä 1700-luvun toisella puoliskolla vielä lajit
  6. Rondò: kaksi tempoa, hidas–nopea.
  7. Cavatina: usein lyhyehkö kaksiosainen tai vapaa laulumuoto.

Aariamuodot

1700-luvulla oli käytössä jo useita aariamuotoja:

1) Täysi da capo-aaria ABA, jossa A-osa on viisivaiheinen, orkesterin ritornellon (= R) ja soolo-osuuden (= S) vuorotteluun perustuva rakenne R—S—R—S—R; B-osa on lyhyt, ja A-osan kertaus toistaa viisivaiheisen mallin:

A                        B           A1

R–S–R–S–R //S–––//R–S–R–S–R

I–I–>V–>I–I//I–>x//I––––––––

2) Da capo -aaria A-osan supistetulla kertauksella eli kertaus alkaa tavallisesti jostain muusta kohtaa A-osaa kuin sen alusta: ”dal segno” -aaria, jossa A1-osan kertaus ei ala A:n alusta, vaan jostain sen myöhemmästä vaiheesta.

3) Viimeistään 1700-luvun puolivälissä da capo -aaria muuntui sonaatti-aariaksi niin, että aiempi A-vaihe muodostuu enää vain yhdestä soolo-osuudesta, joka moduloi sivusävellajiin ja jää sinne. Tällöin A-osa sisältää etenemisen R—S—R, ja B-osa voi muodostaa joko oman S-vaiheensa tai liittyä yhteen A-osan osittaisen kertauksen kanssa, jolloin koko aaria voi olla joko muotoa
R—            S—            R—                     S—            R
ork.           soolo-        eksp.                  soolon       päätös-
eksp.         eksp.         päätösritorn.    2. esiint.   ritorn.

I                I–V           V                        V–x–I      I
”esittely”                                               ”kehittely & kertaus”

TAI

R—            S—            R—            S—                     (R)—S—   R

I                I–>V         V               V–>x                 I       I       I
”esittely”                                      ”kehittely”        ”kertaus”

kun taas täydessä da capo -aariassa on yhteensä viisi soolo-osaa ja kuusi ritornelloa.

4) Sonaattityyppiseen aariaan voi liittyä hidas johdantovaihe sekä nopea päätösvaihe (= rondò). Näistä tuli 1800-luvulla aaria-kohtausta kehystävät scena/resitatiivi- ja cabaletta-vaiheet.

5) Kaksiosainen aariamuoto, jossa B-keskiosa tai toinen A-osa on poistettu, jolloin muotona on A—A’ tai A—B.

6) Arietta oli täyspitkää aariaa (kesto usein 7—15 minuuttia) suppeampi, vain muutaman minuutin mittainen, muodoltaan vaihteleva laululaji, mutta saattoi olla myös suppea da capo -aaria.

7) Cavatina tarkoitti aluksi aariaa pienempää laulunumeroa vailla määrättyä muotoa, usein kuitenkin kaksiosainen muotom kunnes 1800-luvulla siitä tuli oopperan lyyrinen laulunumero.

Aariatekstit

Aariateksteissä oli useimmiten kaksi, harvoin kolme ja vain poikkeuksellisesti neljä säkeistöä. Kolmisäkeistöisissä aariateksteissä kaksi ensimmäistä säkeistöä yhdistettiin tavallisesti A-osaksi. Aariateksteille oli ominaista hienostunut, taitava ja sulava 7- ja 11-tavuisten säkeiden käyttö.

Normaalisti 2-säkeistöinen teksti käsiteltiin da capo -aariassa niin, että 1. säkeistö toistettiin kaksi kertaa A-vaiheessa, 2. säkeistö kerran B-vaiheessa ja 1. säkeistö taas kaksi kertaa A1-vaiheessa:

A      A      B       A      A

Klassisessa aariasonaattimuodossa sekä A- että B-säkeistö voitiin a) toistaa tai b) molemmat säkeistöt saattoivat tulla jo ensimmäisessä soolo-vaiheessa, jolloin A-säkeistö edusti toonika-aluetta ja B-säkeistö dominantti-aluetta (=sonaattimuodon ekspositio). Tällöin toinen soolovaihe voi alkaa a) A-säkeistöllä sivusävellajissa ja b) vasta B-säkeistö on pääsävellajissa. Monia hybridejä esiintyi.

HAYDN: L’ISOLA DISABITATA (1779; libretto: Metastasio)

saari1saari2

aria 1, Costanza (s. 30 VS, s. 61 FS I)

Se non piange un infelice                     Jollei itke onneton.
da’ viventi separata,                              elävistä eristetty,
dallo sposo abbandonata,                    sulhon hylkäämä,
dimmi, oh Dio, chi piangerà?              sano minulle, oi Jumala, kuka sitten itkee?

Chi può dir ch’io pianga a torto,         Kuka voi sanoa, että itken väärin perustein,
se né men sperar mi lice                       jos en voi enää edes toivoa
questo misero conforto                        tätä vähäistäkään lohtua
d’ottener l’altrui pietà?/                       saavani muiden sääliä.

Aria 1, Costanza (s. 30 VS, s. 61 FS I)

muoto
-ritornello alussa
-A- ja B-säkeistöt yhdessä I–>V (t. 13 IAC, t. 18 PAC = EEC)
-A-säkeistö alkaa uudestaan Ges-duurissa t. 20 eli alkaa kertaus ”väärällä tasolla”
-t. 24 takaisin V/As
-dom.-UP jatkuu t. 25–26,
-I:PAC t. 29, jolloin 2. säkeistö jo meneillään
-t. 32 I:PAC=ESC

t.1–4    4–9      10–13          13–18              18–19              20–24              25–29         30–32–33

R1       S1(=A B                     Bfr)                 R2                   S2(=A             B                     Bfr)     (r3)
I           I–>V    v–>V            V                     V–>V             bVII–i–V       V(DL)–I

I:PAC I:HC         V:IAC       V:PAC            V–>V:HC      I:HC                I:PAC

=EEC                                                               =ESC

sävellaji As
-”hautasävellaji. Kuolema, hauta, mätäneminen, tuomio, ikuisuus liittyvät sen alueeseen.” (Schubart 1784)
-”As-duuri soi tummana ja aavistelevana, kuvaa kuolemaa, hautaa, mätänemistä ja kuolemattomuutta. Miedot, pehmeät soinnit rauhoittavat raskautettua mieltä kurottamalla kohden parempaa tulevaisuutta.” (Schrader 1827)
-”dumpf und schwarz” (J. H. Knecht, 1803)
”Ges-duuri, vaikeuden voittaminen, kukkulalle nousun jälkeinen vapaa hengittäminen, jälkikaiku sielulta, joka on tuhdisti kamppaillut ja lopulta voittanut – nämä ovat läsnä sävellajin kaikessa käytössä.” (Schubart)
-as-m: ”Sen mollia ei käytetä ylivoimaisten vaikeuksien vuoksi.” (Galeazzi)

tempo [Andante]
-”moderately slow & distinct” (T. Giordani, 1780)
-”gehend” (Wolf, 1788)
-”eigentlich gehend, schrittmäßig, in der Musik eine mittlere Bewegung” (Türk, 1789)
-”fortschreitend, gehend” (Hummel, 1827)
-”gehend – im Sinne von: vorwärts, nicht zu langsam (Mozart–Harnoncourt, 1984)

esitysmerkinnät
-staccato assai
-tenuto, stacc.

tahtilaji C = 4/4
-”Sie ist zu allen Schreibarten, und darinn zu allen Arten langsamer und geschwinder Sätze, wie auch zu allen Arten des Ausdruckes vollkommen beqvem. Sie concentrit gleichsam das angenehme und fließende mit dem ernsthaften und prächtigen der ersten beyden Taktarten; und insonderheit kommt ihr das ganz Langsame oder das Adagio vorzüglich zu. Ihr Zeichen ist C, an dessen Stelle vielleicht dieses 4/4 besser wäre.” (Johann Adolph Scheibe, Über die musikalische Composition, 1773)

ilmaisu
-pp-aloitus
-fz- p-vaihtelu alussa
-trillit ja huokaisut
-”da viventi separata” – marssi: väkivaltainen ero
-”piangerà” – etuheleitä, huokaisuja
-”pianga a torto” – es-molli & staccatot
-ff-dynamiikka
-p–f-vaihtelut t. 14
-Ges-duuri t. 20
-”separata” – kuvio t. 21
-as-m t. 22
-”kertaus” uudelleen sävelletty t. 25–>
-”pietà” t. 30–31

passio
-SURU/EPÄTOIVO
-TRAAGINEN EKSPRESSIIVINEN GENRE

Aria 2, Enrico (s. 49, 91)

Chi nel cammin d’onore                      Ken kunnian polulla
stance sudando il piede,                      väsyy vaivalloisesti astellessaan
per riportar mercede                            saadakseen palkinnon
d’un nobile sudor,                                 ylväästä hiestä,

non palpita, non langue,                      ei tutise pelosta eikä näänny
per lui spargendo il sangue,                vuodattaessaan ystävänsä vuoksi verta,
e cento rischi e cento                            ja sadat vaarat hän rientää
va lieto ad incontrar.                            iloisesti kohtaamaan.

Aria 2, Enrico (s. 49, 91)

muoto
-ritornello 1: I:HC & I:PAC
-S1: t. 39: V:PAC
-t. 55: V:PAC
-I- ja II-säkeistöt menty läpi
-ritornello 2: t. 55–60, vahvistaa dom.sävellajin ja vie eteenpäin
-S2: t. 62– c-m = II aste, t. 70: g-m:n V = vi:HC ja t. 72 vi:IAC
-I ja II säkeistö läpi 2 x
-t. 83: I:HC & dom.lock
-t. 89: I:IAC
-t. 84 alkaa sub.dom.kertaus suhteessa t. 48
-t. 118: I:PAC = ESC
-ritornello 3: 118–120

R1—S1—                  R2—   S2—                                                                R3
I–    I–>V–     V      V         -ii–       V/vi–vi            –>I–I
18        40        55                                70                    90        100      118
V:PAC  EEC                            vi:HC              I:PAC              ESC     I

sävellaji B-duuri
-”Erittäin viihdyttävä ja ylellinen; kuitenkin se on aina jotensakin kohtuullinen ja sopii siten sekä suurenmoiseen että aistikkaaseen.” (Mattheson, 1713)
-”jalous” (Rousseau, 1743)
-”iloinen rakkaus, hyvä omatunto, toivo, parempaan maailmaan kurottaminen.” (Schubart)
-”hellä, pehmeä, suloinen, naisellinen sävellaji, sopiva ilmaisemaan rakkauden, viehkeyden ja sulouden tunteita.” (Galeazzi)
-”ylevä, mutta vähemmän kuin C-duuri ja pateettisempi kuin F-duuri.” (Grétry)
-”lieblich und zärtlich” (Knecht)
-”soi hellästi, rakastettavasti, sulokkaasti ja kuuluttaa iloista kiitosta; vallattomuutta ja huumaavaa iloa.” (Schrader)

tempo [Allegro]
-”brisk” (Giordani)
-”munter, frisch” (Wolf)
-”hurtig, nicht ganz so geschwind, als Presto” (Türk)
-”munter und lebhaft” (Hummel)
-”lustig, heiter” (Mozart–Harnoncourt)

esitysmerkinnät

tahtilaji C = 4/4
-”Sie ist zu allen Schreibarten, und darinn zu allen Arten langsamer und geschwinder Sätze, wie auch zu allen Arten des Ausdruckes vollkommen beqvem. Sie concentrit gleichsam das angenehme und fließende mit dem ernsthaften und prächtigen der ersten beyden Taktarten; und insonderheit kommt ihr das ganz Langsame oder das Adagio vorzüglich zu. Ihr Zeichen ist C, an dessen Stelle vielleicht dieses 4/4 besser wäre.” (Scheibe)

ilmaisu
-singendes Allegro
-voimaele-trioli & unisono
-synkooppi (alla zoppa = buffasta), kromatiikka, ääntenvaihto (oppinut tyyli)
-suuri seria-tyyli & militaarisoittimet
-suuria hyppyjä = seria-aaria, t. 22–26
-trillit seriaa
-”palpita”=ikoninen merkki
-”sangue”-sanan kanssa pitkä & krom. ääntenvaihto
-”lieto” t. 39 = hypähdys
-sankarifanfaarit t. 45–47
-serian iso hyppy & brilj.tyyli t. 49–55
-mollia I:n kertaus & 2. soolon aloitus
-”e cento rischi”: isoja hyppyjä unisonossa t. 78–81
-t. 84– brilj. seriaa
-t. 95– ”per lui spargendo il sangue” – sospiri
-t. 97– heti perään kontrasti ”va lieto”

passio
-ROHKEUS/KUNNIA
-SANKARILLINEN EKSPRESSIIVINEN GENRE

Aria 3, Sylvia (s. 63, 100)
Fra un dolce deliro                               Suloisen houreen vallassa
son lieta e sospiro:                                olen onnellinen ja huokaan:
quel volto mi piace                               nuo kasvot minua miellyttävät,
ma pace non ho.                                   mutta rauhaa minulla ei ole.

Di belle speranze                                  Somia toiveita
ho pieno il pensiero.                            on täynnä ajatukseni.
E pur quel ch’io spero                         Enkä kuitenkaan häneen, jota toivon,
conoscer non so.                                  tiedä kuinka tutustua.

Aria 3, Sylvia (s. 63, 100)

muoto
-ritornello 1: t. 1–17
-I:PAC t. 17
-S1: t. 18–
-A-säk. kerran ja I:PAC t. 25
-A1-säk. t. 28– uudestaan ja I:PAC t. 37–
-B-säk. t. 39– ja hattutemppu: I:HC=V:I
-V:HC t. 46
-B2-säk. uudelleen t. 49–
-S1 loppuu V:PAC=EEC t. 63
-ritornello 2: t. 63–70
-S2: lyhyt V–UP ja A3-säk., jossa I:bVI#–V=HC t. 78
-S2 jatkuu ja B3 da capo t. 79–
-A4 t. 88–102
-ritornello 3: t.102–111

R1S1 (=A1–A2–B1–   B2)—R2S2 (=A3–B3–A4)—R3
I                I     I   V/V    V       V             V                I         I                                                                 (A3=V6/4–>i–Y#6/V–V)
I:PAC V:HC V:PAC             I:HC         I:PAC I:ESC
=EEC

sävellaji: C-duuri
-”Kaikkein tavallisin. Mutta myös tämä yksinkertainen sävellaji voidaan saada soimaan hellänä ja koskettavana.” (Mattheson, 1713)
-”on aivan puhdas. Sen luonne on: viattomuus, yksinkertaisuus, naiivisuus, lastenpuhe.” (Schubart)
-”on suurenmoinen, sotilaallinen sävellaji, soveltuu suurten, vakavien, majesteettisten ja pauhaavien tapahtumien esittämiseen.” (Galeazzi)
-”on ylevä ja rehti” (Grétry)
-”on eloisa, raikas sointi ja se on yksinkertaisen, iloisen, kiitoksen ja riemun sävellaji” (Schrader)

tempo: Andante
-”moderately slow & distinct” (T. Giordani, 1780)
-”gehend” (Wolf, 1788)
-”eigentlich gehend, schrittmäßig, in der Musik eine mittlere Bewegung” (Türk, 1789)
-”fortschreitend, gehend” (Hummel, 1827)
-”gehend – im Sinne von: vorwärts, nicht zu langsam (Mozart–Harnoncourt, 1984)

esitysmerkinnät
-dolce

tahtilaji: C = 4/4
-”Sie ist zu allen Schreibarten, und darinn zu allen Arten langsamer und geschwinder Sätze, wie auch zu allen Arten des Ausdruckes vollkommen beqvem. Sie concentrit gleichsam das angenehme und fließende mit dem ernsthaften und prächtigen der ersten beyden Taktarten; und insonderheit kommt ihr das ganz Langsame oder das Adagio vorzüglich zu. Ihr Zeichen ist C, an dessen Stelle vielleicht dieses 4/4 besser wäre.” (Scheibe)

ilmaisu
-laulunäytelmän keskinen/alava tyyli; alaluokkainen hahmo, vrt. Zerlinan ”Batti, batti o Masetto”; silti serian piirteitä aariassa = kadenssi juhlava, vähän koristelua
-galantit vastapisteet = lombardial. rytmi = Scotch snap
-fz alussa
-Fz–p–f–p–fz–p–fz–fz–p: t. 7–17
-vastapisteet t. 39
-serian brilj.tyyli t. 56–63 ”conoscer non so” – vähän käy ylätyylin alueella
-”ma pace non ho” t. 98– taukoja – seriaa!
-oppinutta tyyliä fl & fag. –> sopraano & vl.1

passio
-RAKKAUS/TOIVO
-PASTORAALINEN EKSPRESSIVINEN GENRE: alavasta ylevään, keskinen päätyylilaji

aria 4 Gernando (s. 81 VS, s. 14 FS II)

Non turbar quand’io mi lagno,          Älä huolestu, kun valitan,
caro amico, il mio cordoglio:              rakas ystävä, murheestani:
io non voglio altro compagno             en halua muuta kumppania
che il mio barbaro dolor.                     kuin hirveän tuskani.

Qual conforto in questa arena           Mitä lohtua tällä rantahiekalla
un amico a me saria?                           ystävästä minulle olisi?
Ah la mia, nella sua pena,                   Voi minun omani, hänen tuskastaan,
renderebbesi maggior.                         tulisi vain suuremmaksi.

Aria 4 Gernando (s. 81 VS, s. 14 FS II)

muoto
-t. 6: V:HC
-t. 7: B-säk.
-t. 10: V:HC
-t. 11: B-säk. jatkuu b-mollissa tai v6/3–
-t. 13 kadenssi V:lle epäonnistuu
-t. 15: V:PAC=EEC
-ritornello (ainoa) t. 15–17
-A-säk. V–V6/iii (=g-m)–vi (=c-m) t. 18–20; t. 20: vi:PA
-t. 25: I:HC
-t. 25–> = t. 10 sub.dom.kertauksena

sävellaji: Es
-”On paljossa pateettinen; keskittyy vakaviin ja valittaviin asioihin.” (Mattheson)
-”rakkauden, hartauden ja luottamuksellisen keskustelun Jumalan kanssa sävellaji, ilmentää kolmen b-merkin kautta pyhää kolminaisuutta.” (Schubart)
-”on sankarillinen sävellaji, äärimmäisen majesteetillinen, raskas ja vakava: se ylittää näissä ominaisuuksissaan C-duurin.” (Galeazzi)
-”on ylväs ja pateettinen” (Grétry)
-”Tässä sävellajissa kaikuu juhlava, ylevä ja arvokas; se kuvaa hurskaita tunteita, hartautta, rakkautta ja kiitosta.” (Schrader)

tempo: Largo
-”very slow” (Giordani)
-”ist das langsamste Zeitmaas” (Wolf)
-”eigentlich weit, geräumig, gedehnt, folglich langsam; (beynahe noch langsamer, und gewöhnlich ernsthafter, als Adagio” (Türk)
-”gedehnt abgemessen” (Hummel)

esitysmerkinnät

tahtilaji: C = 4/4
-”Sie ist zu allen Schreibarten, und darinn zu allen Arten langsamer und geschwinder Sätze, wie auch zu allen Arten des Ausdruckes vollkommen beqvem. Sie concentrit gleichsam das angenehme und fließende mit dem ernsthaften und prächtigen der ersten beyden Taktarten; und insonderheit kommt ihr das ganz Langsame oder das Adagio vorzüglich zu. Ihr Zeichen ist C, an dessen Stelle vielleicht dieses 4/4 besser wäre.” (Scheibe)

ilmaisu
-”io non voglio altro compagno” t. 3–4: cornot säestää laulua unisonossa
-es-molli-tremolo t. 5 & iso alaspäinen hyppy (p6)
-etuhele-doppelschlag t. 7– jäytää!
-alla zoppa t. 11 ja mollimuunnosta
-”renderebbe” huokailut ja 1/32-kuviot t. 13–
-”renderebbe maggior”: kuviot intensiivisempiä & ”maggior”-sanalla säestys tukee suuremmin laulua
-EPÄTOIVO
-TRAAGINEN EKSPRESSIIVINEN GENRE

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s