Sävellajikarakteristiikka

Rita Steblin 1983 [1981]: A History of Key Characteristics in the Eighteenth and Early Nineteenth Centuries. Ann Arbor, Michigan: UMI Research Press.)

Temperoidusta viritysjärjestelmästä etumerkintöihin

Barokin luokitteluissa vallitsi vielä temperoidun virityksen olemassaolon vaikutus eli sävellajien karakteristiikka sidottiin pitkälti sävellajien erilaiseen soimiseen “puhtauden” tai “hyvävireisyyden” suhteen. Siirtyminen vähitellen tasavireisyyteen alkoi liittyä myös sävellajien luonnehdintaan. Tällöin ensisijaisiksi ominaisuuksiksi ajateltiin psykologisia assosiaatioita, jotka liittyivät sävellajien kasvavaan vahvuuteen tai kirkkauteen (ristimerkkiset sävellajit) tai päinvastoin heikkouteen tai synkkyyteen (alennusmerkkiset sävellajit).

Johann Mattheson: Das neu-eröffnete Orchestre (Uudelleen avattu orkesteri, 1713)

C-duuri. Kaikkein tavallisin. Mutta myös tämä yksinkertainen sävellaji voidaan saada soimaan hellänä ja koskettavana.

c-molli. Äärimmäisen rakastettava, mutta myös suruinen sävellaji.

D-duuri. Jotensakin läpitunkeva ja itsepäinen; sopii parhaiten äänekkäisiin, iloisiin, sotaisiin ja sytyttäviin asioihin.

d-molli. Jotensakin omistautunut (kirkkoasiat), tyyni, myös suuri, miellyttävä ja ilmeikäs.

Es-duuri. On paljossa pateettinen; keskittyy vakaviin ja valittaviin asioihin (myöhemmin Mattheson, 1719, luonnehtii kauniiksi, majesteetilliseksi ja rehdiksi).

E-duuri. Ilmaisee epätoivoista tai täysin kohtalokasta surua verrattoman hyvin: soveltuu parhaiten onnettoman ja toivottoman rakkauden ääritiloihin.

e-molli. Voidaan tuskin luonnehtia iloiseksi, sillä on normaalisti ajatteleva, syvällinen, murehtiva ja surullinen, joskin siinä on myös yhä toivoa ja lohtua.

F-duuri. Pystyy ilmaisemaan maailman kauneimmat tunteet, ovat ne sitten jaloutta, uskollisuutta, rakkautta tai hyveiden listalla mitä tahansa korkealla olevaa.

f-molli. Ilmenee lempeänä ja tyynenä, mutta kuitenkin samanaikaisesti syvänä ja raskaana epätoivona.

fis-molli. Vaikka johtaa suureen ahdinkoon, on kuitenkin enemmän kaipaava ja lemmensairas kuin kuolettava.

G-duuri. Sisältää paljon mielistelevää ja suostuttelevaa; lisäksi se on melko loistelias sekä sopii sekä vakaviin että hilpeisiin asioihin.

g-molli. Lähes kaunein sävellaji, sillä yhdistää vakavuuden henkevään rakastettavuuteen, mutta tuo myös epätavallista herkkyyttä ja ystävällisyyttä; sopii yhtä hyvin kaipaukseen kuin onneen, kohtalaiseen valitukseen ja säänneltyyn iloisuuteen.

A-duuri. Sangen kiehtova, vaikkakin samalla loistelias, ja sopii enemmän valitukseen ja suruisaan intohimoon kuin viihdytyksiin.

a-molli. Jotensakin valittava, rehellinen ja tyyni; kutsuu uneen, mutta ei ole siinä suhteessa epämiellyttävä.

B-duuri. Erittäin viihdyttävä ja ylellinen; kuitenkin se on aina jotensakin kohtuullinen ja sopii siten sekä suurenmoiseen että aistikkaaseen.

H-duuri. Hyökkäävä, kova, epämiellyttävä ja myös jotensakin epätoivoinen luonteeltaan.

h-molli. Eriskummainen, äreä ja raskasmielinen.

Jean-Jacques Rousseau: Dissertation sur la musique moderne (1743), Encyclopédie (n. 1749), Dictionnaire (1768)

c-molli: Hellä.

D-duuri: Iloisuus ja loisteliaisuus.

F-duuri: Majesteettisuus ja raskaus.

f-molli: Suruinen, murheellinen ja epätoivoinen.

A-duuri: Iloisuus ja loisteliaisuus.

B-duuri. Traaginen.

Christian Friedrich Daniel Schubart: Ideen zu einer Ästhetik der Tonkunst (Ajatuksia säveltaiteen estetiikaksi, 1784)

Charakteristik der Töne (Sävellajien luonteista)

Jokainen sävellaji on joko värjätty, värikäs (gefärbt) tai värjäämätön/väritön (nicht gefärbt). Viattomuutta ja yksinkertaisuutta maalataan värittömillä sävellajeilla. Lempeitä, melankolisia tunteita b-merkkisillä sävellajeilla, hurjia ja vahvoja intohimoja ristimerkkisillä sävellajeilla. [Jeder Ton ist entweder gefärbt, oder nicht gefärbt. Unschuld und Einfalt drückt man mit ungefärbten Tönen aus. Sanfte, melancholische Gefühle mit B Tönen; wilde und starke Leidneschaften mit Kreuztönen.]

C-duuri, on aivan puhdas. Sen luonne on: viattomuus, yksinkertaisuus, naiivisuus, lastenpuhe. [C dur, ist ganz rein. Sein Charakter heißt: Unschuld, Einfalt, Naivetät, Kindersprache.]

a-molli, luonteen hurskas/laupias (fromm) naisellisuus ja pehmeys. [A moll, fromme Weiblichkeit und Weichheit des Charakters.]

F-duuri, kohteliaisuus/huomaavaisuus (Gefälligkeit) ja rauha. [F dur, Gefälligkeit und Ruhe.]

d-molli, raskasmielinen naisellisuus, raskasta ja sumuista hautomista. [D moll, schwermüthige Weiblichkeit, die Spleen und Dünste brütet.]

B-duuri, iloinen rakkaus, hyvä omatunto, toivo, parempaan maailmaan kurottaminen. [B dur, heitere Liebe, gutes Gewissen, Hoffnung, Hinsehnen nach einer bessern Welt.]

g-molli, epätyytyväisyys, epämiellyttävyys, takertuminen epäonniseen suunnitelmaan, apeamielinen hampaiden narskuttaminen, yhdellä sanalla äkäisyys ja haluttomuus. [G moll, Mißvergnügen, Unbehaglichkeit, Zerren an einem verunglückten Plane; mißmuthiges Nagen am Gebiß; mit einem Worte, Groll und Unlust.]

Es-duuri, rakkauden, hartauden ja luottamuksellisen keskustelun Jumalan kanssa sävellaji, ilmentää kolmen b-merkin kautta pyhää kolminaisuutta. [1789 lisäys: Tämä oli suuren Jommellin suosikkisävellaji, ja hän vuodatti usein henkensä tähän sävellajiin, jossa hän kirjoitti kauneimmat aariansa.] [Es dur, der Ton der Liebe, der Andacht, des traulichen Gesprächs mit Gott; durch seine drey B, die heilige Trias [Dreifaltigkeit] ausdrückend.]

c-molli, rakkauden tunnustus ja samalla valitus onnettoman rakkauden johdosta. – Rakkauden täyttämän sielun kaikkinainen riutumus, kaipaus, huokaus liittyy tähän sävellajiin. [C moll, Liebeserklärung, und zugleich Klage der unglücklichen Liebe. – Jedes Schmachten, Sehnen, Seufzen der liebetrunknen Seele, liegt in diesem Tone.]

As-duuri, hautasävellaji. Kuolema, hauta, mätäneminen, tuomio, ikuisuus liittyvät sen alueeseen. [As dur, der Gräberton. Tod, Grab, Verwesung, Gericht, Ewigkeit liegen in seinem Umfange.]

f-molli, tämä alakuloisuus, hautajaisvalitus, onnettomuuden surkuttelu ja kaipaus maanpoveen. [F moll, tiefe Schwermuth, Leichenklage, Jammergeächz, und grabverlangende Sehnsucht.]

Des-duuri. Pälyilevä sävellaji, rappeutuu kärsimykseksi ja auvoksi. Se ei voi nauraa, mutta hymyillä, se ei voi ulvoa, mutta vähintäänkin itkeä irvistellen. – Tässä sävellajissa voidaan ilmentää vain harvinaisia karaktereita ja tunteita. [Des dur. Ein schielender Ton, ausartend in Leid und Wonne. Lachen kann er nicht, aber lächeln; heulen kann er nicht, aber wenigstens das Weinen grimassiren. – Man kann sonach nur seltene Charaktere und Empfindungen in diesen Ton verlegen.]

b-molli. Kummajainen, useimmiten yön verhoama. Se on hieman kiukkuinen ja on vain äärimmäisen harvoin suopean oloinen. Jumalaa ja maailmaa pilkkaava/uhmaava, epätyytyväisyys itseen ja kaikkeen, itsemurhan valmistelu – nämä kaikuvat tässä sävellajissa. [B moll. Ein Sonderling, mehrentheils in das Gewand der Nacht gekleidet. Er ist etwas mürrisch, und nimmt höchst selten eine gefällige Miene an. Moquerien [Vorwürfe] gegen Gott und die Welt; Mißvergnügen mit sich und allem; Vorbereitung zum Selbstmord – hallen in diesem Tone.]

Ges-duuri, vaikeuden voittaminen, kuukulalle nousun jälkeinen vapaa hengittäminen, jälkikaiku sielulta, joka on tuhdisti kamppaillut ja lopulta voittanut – nämä ovat läsnä sävellajin kaikessa käytössä. [Ges Dur. Triumph in der Schwierigkeit, freyes Aufathmen auf überstiegenen Hügeln; Nachklang einer Seele, die stark gerungen, und endlich gesiegt hat – liegt in allen Applicaturen dieses Tons.]

es-molli. Pelontunteita, jotka nousevat kaikkein syvimmästä sielunahdingosta, mustimmasta rakasmielisyydestä ja synkimmästä sieluntilasta. Tätä hirveää es-mollia huokuu kauhistuneen sydämen jokainen pelko ja arkuus. Silloin kun aaveet osaavat puhua, puhunevat ne suunnilleen tässä sävellajissa. [Es moll. Empfindungen der Bangigkeit des aller tiefsten Seelendrangs; der hinbrütenden Verzweiflung; der schwärzesten Schwermuth, der düsteren Seelenverfassung. Jede Angst, jedes Zagen des schaudernden Herzens, athmet aus dem gräßlichen Es moll. Wenn Gespenster sprechen könnten; so sprächen sie ungefähr aus diesem Tone.]

H-duuri. Voimakkaasti värittynyt, hurjaa intohimoa ilmoittava, koostuu mitä räikeimmistä väreistä. Kiukku, viha, mustasukkaisuus, raivo, epätoivo ja kaikki sydämen taakat kuuluvat sen alueelle. [H dur. Stark gefärbt, wilde Leidenschaften ankündigend, aus den grellsten Farben zusammen gesetzt. Zorn, Wuth, Eifersucht, Raserey, Verzweifelung, und jeder Jast des Herzens liegt in seinem Gebiethe.]

gis-molli, äreä, tukahdukseen ja valitukseen saakka puserrettu sydän, joka huokii kaksoisristeissä, vaikea taisto, yhdellä sanalla kaikkea, mikä vaivoin on saavutettavissa, on tämän sävellajin väri. [Gis moll, Griesgram, gepreßtes Herz bis zum Ersticken; Jammerklage, die im Doppelkreuz hinseufzt; schwerer Kampf, mit einem Wort, alles was mühsam durchdringt, ist dieses Tons Farbe.]

E-duuri. Äänekäs ilonpurkaus, naurava ilo, vaikkei vielä täysi, kokonainen nautinto liittyy sen alueeseen. [E dur. Lautes Aufjauchzen, lachende Freude, und noch nicht ganzer, voller Genuß liegt in E dur.]

cis-molli, katumusvalitus, luottamuksellinen keskustelu Jumalan, elämän ystävän ja auttajan kanssa; epätyydyttävän ystävyyden ja rakkauden huokaukset ovat sen alueella. [Cis moll. Bußklage, trauliche Unterredung mit Gott; dem Freunde; und der Gespielinn des Lebens; Seufzer der unbefriedigten Freundschaft und Liebe liegen in seinem Umkreis.]

A-duuri. Tämä sävellaji sisältää ilmoituksia viattomasta rakkaudesta, tyytyväisyydestä sen tuomaan tilaan, jälleennäkemisen toivosta erotessa rakastetusta, nuorekkaasta ilosta ja luottamuksesta Jumalaan. [A dur. Dieser Ton enthält Erklärungen unschuldiger Liebe, Zufriedenheit über seinen Zustand; Hoffnung des Wiedersehens beym Scheiden des Geliebten; jugendliche Heiterkeit, und Gottesvertrauen.]

fis-molli. Synkkä sävellaji; se jäytää intohimoa kuin pureva koira vaatetta. Kauna ja epätyytyväisyys ovat sen kieltä. Se ei tunne oloansa hyväksi, vaan kaipaa riutumuksessa A-duurin rauhan puoleen ja D-duurin voitokkaaseen auvoon. [Fis moll. Ein finsterer Ton; er zerrt an der Leidenschaft, wie der bissige Hund am Gewande. Groll und Mißvergnügen ist seine Sprache. Es scheint ihm ordentlich in seiner Lage nicht wohl zu seyn; daher schmachtet er immer nach der Ruhe von A dur, oder nach der triumphierenden Seligkeit von D dur hin.]

D-duuri. Triumfin, hallelujan, sotahuudon ja voitonriemun sävellaji. Siksi johdattavat sinfoniat, marssin, juhlalaulut ja taivaita kaiuttavat kuorot sävelletään tähän sävellajiin. [D dur. Der Ton des Triumphes, des Hallelujas, des Kriegsgeschrey’s, des Siegsjubels. Daher setzt man die einladenden Symphonien, die Märsche, Festtagsgesänge, und himmelaufjauchzenden Chöre in diesen Ton.]

h-molli. On samalla kärsivällisyyden, kohtalon odottamisen tyyni sekä jumalalliseen johdatukseen antautumisen sävellaji. Siksi sen valitus on niin vienoa, murtautumatta kärsiväksi nurinaksi tai ruikutukseksi. Tämän sävellajin hyödyntäminen on kaikilla soittimilla melko vaikeaa, minkä vuoksi löytää vain vähän kappaleita, jotka on nimenomaan sävelletty tähän sävellajiin. [H moll. Ist gleichsam der Ton der Geduld, der stillen Erwartung seines Schicksals, und der Ergebung in die göttliche Fügung. Darum ist seine Klage so sanft, ohne jemahls in beleidigendes Murren, oder Wimmern auszubrechen. Die Applicatur [der Fingersatz] dieses Tons ist in allen Instrumenten ziemlich schwer; deßhalb findet man auch so wenige Stücke, welche ausdrücklich in selbigen gesetzt sind.]

G-duuri. Kaikki maaseutuun liittyvä, idyllin tai paimenrunouden oloinen, jokainen levollinen ja tyydyttynyt intohimo, jokainen hellä kiitos vilpittömälle ystävyydelle ja uskolliselle rakkaudelle – sanalla sanoen sydämen jokainen lempeä ja rauhallinen liike antautuu oivallisesti tämän sävellajin ilmaistavaksi. harmi, että sitä laiminlyödään nykyään niin kovin sen ilmeisen helppouden vuoksi. Ei ajatella, että oikeastaan ei ole olemassa mitään raskasta/vaikeaa ja kevyttä/helppoa sävellajia, vaan että nämä näennäiset vaikeudet ja helppoudet riippuvat yksinomaan säveltäjästä. [G dur. Alles Ländliche, Idyllen- und Eklogenmäßige, jede ruhige und befriedigte Leidenschaft, jeder zärtliche Dank für aufrichtige Freundschaft und treue Liebe; – mit einem Worte, jede sanfte und ruhige Bewegung des Herzens läßt sich trefflich in diesem Tone ausdrücken. Schade! daß er wegen seiner anscheinenden Leichtigkeit, heut zu Tage so sehr vernachlässiget wird. Man bedenkt nicht, daß es im eigentlichen Verstande keinen schweren und leichten Ton gibt: vom Tonsetzer allein hangen die scheinbaren Schwierigkeiten und Leichtigkeiten ab.]

e-molli. Naiivista, naisellisesti viattomasta rakkaudentunnustuksesta, valituksesta ilman napinaa, muutamien kyynelten säestämästä huokauksesta, likeisestä toivosta puhtaimpaan C-duuriin purkautuvasta autuudesta puhuu tämä sävellaji. Koska sillä on luonnon puolesta vain yksi väri, voisi sitä verrata tyttöön, joka on pukeutunut valkoiseen ja jolla on ruusunpunainen nauharuusuke povella. Tästä sävellajista päästään sanomattomalla viehkeydellä takaisin C-duurin perussävellajiin, josta sydän ja korva löytävät täydellisimmän tyydytyksensä. [E moll. Naive, weibliche unschuldige Liebeserklärung, Klage ohne Murren; Seufzer von wenigen Thränen begleitet; nahe Hoffnung der reinsten in C dur sich auflößenden Seligkeit spricht dieser Ton. Da er von Natur nur Eine Farbe hat; so könnte man ihn mit einem Mädchen vergleichen, weiß gekleidet, mit einer rosenrothen Schleife am Busen. Von diesem Tone tritt man mit unaussprechlicher Anmuth wieder in den Grundton C dur zurück, wo Herz und Ohr die vollkommenste Befriedigung finden.]

Kirkollisen ilmaisun luonteita ovat hartaus ja ylevyys. Dramaattisen ilmaisun luonteita ovat ihmeellinen, sankarillinen, majesteetillinen, syvästi järkyttävä, surullinen ja iloinen. Kamarimusiikin ilmaisua luonnehtivat kotoisa keskustelu/ajaviete (Unterhaltung), seurallisuus, jokaiseen luonteeseen liittyminen, kaiken musiikillisen yhteen keskittäminen. Myös populaarimusiikki on ilman luonnonilmaisua (Naturausdruck) haaska, joka voidaan hyvällä syyllä haudata niitylle. [Andacht und Erhabenheit ist der charakter des kirchlichen Ausdrucks; das Wunderbare, Heroische, Majestätische, Tieferschütternde, Traurige und Frohe ist der Charakter des dramatischen Ausdrucks. Vertrauliche Unterhaltung dagegen, Geselligkeit, Anschmiegung an jeden Charakter; musikalisches All in Eins zusammen gedrängt, bezeichnen den Ausdruck der Kammermusik. Auch die populäre Musik ist ohne Naturausdruck ein Aas, das mit Recht auf dem Anger begraben wird.]


Uusi kirkkomusiikkilehti 4, 1957/6, s. 8

Francesco Galeazzi. Elementi teorico-pratici di musica (1796)

C-duuri on suurenmoinen, sotilaallinen sävellaji, soveltuu suurten, vakavien, majesteettisten ja pauhaavien tapahtumien esittämiseen. Sen molli on traaginen sävellaji, sopii ilmaisemaan suuria epäonnistumisia, sankareiden kuolemia, suuria mutta surullisia, murheellisia ja synkeitä toimintoja.

D-duuri on musiikin hilpein ja iloisin sävellaji: se on meluisa aina äärimmäisyyteen, sopiva ilmentämään juhlia, häitä, ilonpitoja, riemujuhlia, voitonriemuja, ylistyksiä jne. Sen molli on täysin vastakkainen ja äärimmäisen melankolinen ja pimeä: sitä käytetään vain vähän modulaatioiden ulkopuolella.

Es on sankarillinen sävellaji, äärimmäisen majesteetillinen, raskas ja vakava: se ylittää näissä ominaisuuksissaan C-duurin. Sen mollia käytetään vain vähän esittämisen vaikeuden vuoksi: se on erittäin melankolinen ja edistää unta.

E-duuri on erittäin kimakka, terävä, nuorekas, pieni ja jotensakin kitkerä sävellaji. Sen molli on melkein karkotettu hyvän maun musiikista, paitsi modulaatioissa.

F-duuri on majesteettinen, mutta vähemmän kuin Es- ja C-duuri; se on myös terävä, muttei kimakka. Sen molli sopii mainiosti ilmaisemaan itkua, tuskaa, kärsimystä, ahdinkoa, väkivaltaisia tunteita, kiihtymystä jne.

G-duuri on viaton, yksinkertainen, kylmä, neutraali ja omaa vain vähäisen vaikutuksen. Sen molli on lähes samanalainen kuin c-molli; mutta se on vähemmän suurenmoinen: se sopii levottomuuteen, epätoivoon, kiihtymykseen jne.

As-duuria ei käytetä paljon sen vaikeuden tähden. Se on synkkä, matala, syvä sävellaji, sopiva ilmentämään kauhua, yön hiljaisuutta, tyyneyttä, pelkoa ja kauhua. Sen mollia ei käytetä ylivoimaisten vaikeuksien vuoksi.

A-duuri on kokonaan harmoninen, ilmeikäs, tunteikas, leikkisä, naurava ja hilpeä. Sen molli on vastakohtaisesti erittäin synkkä ja pimeä. Sitä käytetään vähän: jos niin ilmentämään verilöylyjä, massamurhia ja hautajaisvalituksia.

B-duuri on hellä, pehmeä, suloinen, naisellinen sävellaji, sopiva ilmaisemaan rakkauden, viehkeyden ja sulouden tunteita. Sen mollia käytetään vähän liiallisen vaikeuden vuoksi.

H-duuri on kitkerämpi ja kimakampi sävellaji kuin E-duuri, sopiva ilmaisemaan epätoivon parahduksia, huutoja, ulvaisuja ja vastaavia. Sen molli on kielletty hyvän maun musiikissa.

A.-E.-M. Grétry. Mémoires, ou Essais sur la musique (1797)

C-duuri on ylevä ja rehti
c-molli on pateettinen
D-duuri on briljantti
d-molli on melankolinen
Es-duuri on ylväs ja pateettinen
E-duuri on yhtä säteilevä/kirkas kuin edellinen sävellaji on ylväs ja synkkä
e-molli on vähän melankolinen, vaikka se on ensimmäinen luonnon mollisävellaji
F-duuri on sekoittunut
f-molli on pateettisin sävellaji
Fis-duuri on kova, koska se on lastattu etumerkeillä
fis-molli säilyttää yhä pienen kovuuden
G-duuri on sotaisa, eikä siinä ole C-duurin ylevyyttä
g-molli on f-mollin jälkeen pateettisin
A-duuri on briljantti
a-molli on kaikkein naiivein (teeskentelemättömin, luonnollisin)
B-duuri on ylevä, mutta vähemmän kuin C-duuri ja pateettisempi kuin F-duuri
H-duuri on briljantti ja vallaton
h-molli on vilpitön, teeskentelemätön (ingenué)

Beethoven sävellajeista

Beethoven oli Schindlerin laatiman elämäkerran mukaan erittäin tarkka sävellajien suhteen. “Jos joku uskalsi soittaa vaikkapa hänen pienimmän laulunsa alkuperäisestä poikkeavassa sävellajissa, pyhäinhäväisijä sai pian katua erehdystään. Beethoven oli sydämistynyt, kun hän kuuli jonkin Mozartin ooppera-aarian esitettynä muussa kuin alkuperäisessä sävellajissa.”

Edelleen Schindlerin mukaan “Eri sävellajien eritysluonteen kieltäminen ilman syytä merkitsi Beethovenille samaa kuin auringon ja kuun vaikutiksen kieltäminen vuorovesi-ilmiöön.” Schindler kirjasi seuraavan suoran Beethoven-sitaatin:

“Sinä väität, ettei ole mitään väliä sillä, onko jokin laulu f-mollissa, e-mollissa tai g-mollissa; minä pidän sitä yhtä älyttömänä kuin väitettä, että kaksi kertaa kaksi on viisi. Kun panin Pizarron laulamaan [Fideliossa] siellä, missä hän ilmaisee vanginvartijalle alhaisimman salahankkeensa Florestania kohtaan, räikeissä sävellajeissa (myös Gis-duurissa), tässä ilmenee psyykkinen perusta hänen yksilölliselle luonteelleen, joka kehittyy täyteen kukoistukseen duetossa Roccon kanssa, minkä ilmentämiselle käytetyt sävellajit antavat minulle osuvan värityksen.”

Beethoven luotti yhä pitkälti Schubartiin piano- ja trio-musiikissa, mutta kvartetti- ja orkesterimusiikissa ei enää pitäytynyt Schubartiin etenkin tämän duurisävellajien liiallisen moniselitteisyyden vuoksi. Mollisävellajeissa hän kuitenkin oli pääosin samaa mieltä Schubartin kanssa.
(Anton Schindler 1977 [1840]: Biographie von Ludwig van Beethoven. Leipzig: Verlag Philipp Reclam jun., s. 430–435.]

J. A. Schrader: Kleines Taschenwörterbuch der Musik (1827)

1. Duurisävellajit

C-duurilla on eloisa, raikas sointi ja se on yksinkertaisen, iloisen, kiitoksen ja riemun sävellaji; (Haydnin Luominen: “Mit Staunen sieht das Wunderwerk” ja hymni “Die Himmel erzählen die Ehre Gottes.”) Rohkeus ja luottamus kaikuu sen soinneista. (Lutherin koraali “Eine feste Burg ist unser Gott.”)

G-duuri soi yksinkertaisena, tyytyväisenä, lapsellisena, viattomana ja kuvaa iloa ja kiitosta (Mozart, Don Giovanni: “Liebe Schwestern” jne. sekä oopperasta Ryöstö seraljista: “Welche Wonne, welche Lust” … ja koraali “Allein Gott in der Höh” jne.)

D-duuri kuuluttaa riemua, voittoa ja kiitosta ja sitä leimaavat huumaavat, tuliset soinnit. (Mozart, Requiem: “Heilig, Herr, unser Gott”; Händelin Messias: “Halleluja”; Haydnin Luominen: “Nun scheint in vollem Glanze” jne. sekä koraali: Wie groß ist des Allmächt’gen Güte.”)

A-duuri soi hilpeänä, somana ja iloisena. Tämä sävellaji kuvaa rakkautta, viehkeyttä ja kiitosta. (Luominen: “Der Herr ist grpß” ja koraali “Nun lob’ meine Seel’ den Herrn.”)

E-duuri ilmaisee nopeassa tempossa pelkoa, kauhua, tulisuutta ja villiyttä. (Don Giovanni: “Herr Gouverneur zu Pferde”.) Hitaassa liikkeessä kuvaa Haydn tämän sävellajin avulla uuden päivän herkkyyttä ja miellyttävyyttä. (Luomisen resitatiivi “Aus Rosenwolken” jne.)

H-duuri, erittäin kohiseva ja kova, kuvaa villejä intohimoja, kiukkua, raivoa, epätoivoa jne. (Zumsteegin balladi: Ritter Karl von Eichenhorst die Stelle: “Doch jach, wie Winderwirbel” jne.)

F-duuri soi pehmeästi, somasti ja rauhallisesti; se ilmaisee rakkautta, iloa, toivoa ja luottamusta. (Himmel, lauluja Uraniasta: “An die Hoffnung”, Don Giovannin rondo “Über allest bleibst du theuer” ja koraali “Nun danket alle Gott”.)

B-duuri soi hellästi, rakastettavasti, sulokkaasti ja kuuluttaa iloista kiitosta, (Luominen: “Nun beut die Flur” ja myös “Singt dem Herrn alle Stimmen” jne.) vallattomuutta ja huumaavaa iloa. (Don Giovanni: “Öffnet die Keller” jne.)

Es-duuri. Tässä sävellajissa kaikuu juhlava, ylevä ja arvokas; se kuvaa hurskaita tunteita, hartautta, rakkautta ja kiitosta. (Mozartin Requiem: “O vernimm das Flehen” ja Haydnin Luominen: “Zu dir o Herr blickt alles auf”.) Myös kiivaita mielenliikkeitä kuvataan tällä sävellajilla. (Don Giovanni: “Schauernd zittern meine Glieder” jne.)

As-duuri soi tummana ja aavistelevana, kuvaa kuolemaa, hautaa, mätänemistä ja kuolemattomuutta. Miedot, pehmeät soinnit rauhoittavat raskautettua mieltä kurottamalla kohden parempaa tulevaisuutta. (Ooppera Taika-ampuja: “Und die Wolke sich verhülle” ja myös: laulut Uraniasta: “Wenn Graun der Nacht” jne.)

Des-duuri kuuluttaa taivaista auvoa, korkeutta ja majesteettisuutta. (Zumsteeg, Colma, Ossianin laulu “Da trat Minona in ihrer Schönheit” ja Luomisessa loppuresitatiivi “Mit fliegender” jne.)

Ges-duuri kuvaa juhlavaa ja loisteliasta; tämä sävellaji kuuluttaa riemun- ja voitonlauluja.

2. Mollisävellajit

A-molli soi pehmeänä ja valittavana, ilmaisee vienoa surua ja sitä leimaavat romanttiset soinnit (Himmel, ooppera Frauchon: “In Savoyen bin ich geboren”), laupias antautuminen ja nöyryys (koraali “Wer nur den lieben Gott läßt walten”), on uhkaava ja raju. (Mozart, requiem: “Freche Sünder werden zittern” jne.)

E-molli kaikuu rauhaisina, lempeinä sointina; antautuminen, luja luottamus ja Jumalaan turvautuminen on tämän sävellajin luonne. (Koraali “Auf meinen lieben Gott”.) Zumsteeg käyttää sitä syvän, syyttömän kärsimyksen ilmaisemiseen. (Ooppera Pfauenfest: “Alle leiden stürmen auf mich los.”)

H-molli. Tässä sävellajissa puhuu ankarien kärsimysten tuottama katkera, synkeä valitus; raukeana ja miltei toivottomana katselee näissä soinneissa järkytetty mieli ympärilleen. Alistuvana ja luottavaisena pikaisesta avusta raskautetun anominen muuttuu yhä sisäisemmäksi ja pakottavammaksi. (Koraali “Meine Hoffnung stehet feste” ja Rollenin Thirza poikineen: “Dunkler, grauenvoller Tag” jne.)

Fis-molli on sävellaji, joka antaa ankaran valituksen kaikua; melankolia ja synkää raskamielisyys leimaavat sen luonnetta.

Cis-molli. Tämän sävellajin terävissä soinneissa ilmaisee itseään sekava, harhautunut mieli ja epätoivo.

Gis-molli on vaikerruksen, ahdistuneen sydämen ja raskaan taistelun sävellaji.

D-molli. Tämä sävellaji soi raskasmielisenä ja pelottavana. Se kuuluttaa synkeää valitusta, syvää kärsimystä; (Idomeneo: “All’ eure Martern fühl’ ich”) kuvaa alakuloisia tunteita; (Mozart, Requiem: “Friede den Entschlafenen”) hurskaasti pyytävä mieli; (sama: “Großer Mittler, uns alle”) myös hirvittävä ja syvästi järkyttävä. (saama: “Erden wanken, Welten beben” ja etenkin vielä Don Giovanni: “Nun Don Juan, Du hast gebeten” jne.)

G-molli ilmaisee epämieltymystä, vihaa ja kitkeryyttä. Tämä sävellaji kuvaa pelkoa ja väristystä. (Mozart, requiem: “Herr, du strafest freche Sünder”) vaikerrus ja tuska. (Koraali “O Traurigkeit” jne.)

C-molli soi syvinä vaikerrussävelinä; kuuluttaa jähmettynyttää, kuuroa tuskaa; (Romberg, Die Kindermörderin: “Horch, die Glocken schallen dumpf zusammen”) pelko ja kammo; (Idomeneo: “Welch Schrecken aufs Neue”) kitkerä valitus; (koraali “Du, der voll Blut und Wunden”) sekä epätoivo. (Idomeneo: “Ihr Martern Orestes” ja Haydnin Luominen: “Erstarrt entflieht der Höllengeister Schaar” jne.)

F-molli kuvaa erittäinen kärsiviä tunteita ja mielenjäristyksiä; raskasmielisyys, hautajaislaulu ja synkkä melankolia on tämän sävellajin leima. (Romberg, Die Kindesmörderin: “Ach vielleicht umflattert” ja Zumsteegin balladi Des Pfarrers Tochter von Taubenhain tekstillä “Im Garten des Pfarrers von Taubenhain” jne.)

B-molli. Tämän sävellajin soinnit ilmaisevat syvää kivuntunnetta, kammoa ja kauhistusta.

Es-molli on kauhistuttavimman hädän ja kirpeän pelokkuuden sävellaji; jähmettynyt hirvityksen tunne ja musta kauhu soivan näissä harmonioissa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s