Klassismin ilmaisu- ja muotokieli

Klassismin ilmaisu perustuu a) tunteisiin ja passioihin, b) tyyleihin sekä c) topoksiin.

Ks. linkki

https://klassismi.wordpress.com/johdatus-musiikin-klassismiin/klassismin-ilmaisumaailma/

josta löytyvät alaluvut:

Tyylit ja topokset klassismissa
Ekspressio klassismissa
Sävellajikarakteristiikka
Tempoista klassismissa
Kadenssit periodit ja muodot klassismissa

MOZARTIN SÄVELLAJIT (Werner Lüthy) 1974

-elämänilo ja kauneus #-merkkisissä, syvemmät sielulliset kokemukset b-merkkisissä (37)
-F-, C- ja G-duuri tunteiltaan eivät teräviä
-jokapäiväisiin asioihin yksinkertaiset sävellajit, epätavallallisiin asioihin epätavalliset ilmaisukeinot

-C-d: koruttomuus, asiallisuus ja suuruus
-G-d ilon sävellaji–> myöh. D- ja A-duuri
-harvinaisen ja salaperäisen sävellajit jopa 4 #- tai b-merkkiä
-Lucio Sillassa Giunian aaria Es-duurissa, mutta sana ”tenebrosa” As-duurissa aina
-tavalliset ihmiset laulavat neutraaleissa sävellajeissa
-B-d lempeille, pehmeille tunnelmille –>rakkaus
-G ja F tavalliset ihmiset, Papageno; pojat C-d; myöh. As/Es
-Despina F ja G
-Es ja A sisäistyneen ja kohonneen elämäntunnon sävellajeja
-myös konventioita: C-duuri sotalaulu Luciossa

E-d
-jo harvinainen; Ilian Zeffiretti, Idom. E-d-kuoro Placido il mar, Cosin terzetto Soave sia; In diesen heilgen Hallen

H-d
-jo visionaarinen

A-d
-kohonnut elämäntunne; auvo ja elämänilo

D-d
-sotahuuto, voitonjuhla
-trumpetit D-d

G-d
-maalainen, idyllinen, rauha ja tyydyttyneisyys, vilpitön ystävyys ja uskollinen rakkaus

C-d
-intohimottomat hetket, puhtaus

F-d
-iloisuus ja huumori, myös pehmeitä tunnetiloja, surua ja kaipausta

B-d
-pehmeät tunteet

Es-d
-rakkaus, hartaus, luottavainen keskustelu Jumalan kanssa
-myös ombra

As-d
-harvoin itsenäisenä
-terzetto Haarniskoitujen ja Taminon välillä

MOLLI
-onnettomuus, tuska
-e- ja g-m energisiä
-a- ja e-m harvinaisia vrt. c- ja g-molliin

e-m
-harvinainen, mutta piinaa ja surua (viuluson.)

a-m
-suru (rondo)

d-m
-synkkä, ylimaallisuus, epätoivo ja kauhu (d-m-kons.)
-demonisuus

g-m

-synkkä

c-m
-salainen, villin intohimoinen

f-m
-raskasmielisyys, valitus

Johann Adolph Scheibe, Über die musikalische Composition, 1773

2/4-tahtilaji

  1. Der Zweyviertheiltakt. Diese Taktart ist die dritte Art der einfachen geraden Taktarten, und bestehet, eben wie die vorigen, auch nur aus einem metrischen Fuße. Sie kommt in allen Gattungen von Schreibarten vor, und ist zu lebhaften, feurigen und geschwinden Sätzen am geschicktesten; ob man auchschon zuweilen zärtliche und angenehme oder cantable Sätze darinn vorzutragen suchet. Zu langsamen, traurigen und sehr rührenden Sätzen ist sie weniger geschickt; und sie dazu zu gebrauchen, das scheinet ihrer Natur entgegen zu seyn. Sie kommt übrigens, nach veränderten Umständen, mit der vorigen Taktart sehr überein. Ihr Zeichen ist 2/4. Es kommen darinn Viertheil- und alle übrige kleinere Noten vor. Ihre größte Noten sind, wie man leicht denken kann, halbe Taktnoten. Nicht allein in der ernsthaften, sondern auch in der komischen Schreibart würden sich in dieser Taktart, zumal in Chören, auch Fugen und Nachahmungen machen lassen, die aber mit der ernsthaften Schreibart und also auch mit den beyden vorigen ernsthaftern Taktarten contrastiren müßten. – Uebrigens wird es nicht nöthig seyn, Exempel in dieser Taktart anzuführen, weil man sie fast in allen musikalischen Stücken finden kann.

4/4-tahtilaji

  1. Der Schlechte, Ganze oder Vierviertheiltakt. Dieser bestehet aus vier Theilen, und folglich aus zweenen metrischen Füßen. Er ist also noch einmal so groß, wie der vorige Zweyviertheiltakt, ohne diesfalls ein zusammengezogener Zweyviertheiltakt zu seyn; er ist folglich auch der Cäsur oder des Durchschnitts fähig. |Vorzeiten war diese Taktart eine der wichtigsten und gebräuchlichsten; seit der Zeit aber, da der kleine Allabreve- oder Zweyhalbetakt, wie auch der Zweyviertheiltakt so sehr Mode geworden sind, wird sie nicht mehr so oft gebraucht; dennoch ist sie unter den geraden Taktarten vorzüglich von Wichtigkeit. Sie ist zu allen Schreibarten, und darinn zu allen Arten langsamer und geschwinder Sätze, wie auch zu allen Arten des Ausdruckes vollkommen beqvem. Sie concentrit gleichsam das angenehme und fließende mit dem ernsthaften und prächtigen der ersten beyden Taktarten; und insonderheit kommt ihr das ganz Langsame oder das Adagio vorzüglich zu. Ihr Zeichen ist C, an dessen Stelle vielleicht dieses 4/4 besser wäre; doch jenes hat schon vorlängst das Verjährungsrecht vor sich. Meines Bedünkens aber würde das letztere Zeichen vielleicht zu solchen fugirten Sätzen, worinn meistens Viertheil- und Achttheilnoten. Daß diese Taktart, wie ich schon gesaget habe, anitzt etwas seltener zu werden scheinet, und man an statt dessen sich öfters des Zweyviertheiltaktes bedienet, dieses benimmt ihrem Vorzuge vor diesem nichts.

3/8-tahtilaji

Er ist zu allen Arten des sanften, zärtlichen, angenehmen, scherzenden und lieblichen Ausdrucks überaus geschickt; auch zu lebhaften und flüchtigen Sachen ist er sehr brauchbar. Ob er schon zuweilen zu langsamen, bewegenden und rührenden Ausdrücken gebrauchet wird: so scheinet es dennoch, als ob ihm das Sanfte und Fließende, und hiernächst das Flüchtige und Schnellrauschende, wie auch das Spielende und Tändelnde am meisten angemessen wäre; wie denn solches auch die Erfahrung bestätiget. Daher muß in einem in dieser Taktart gesetzten Affettuoso mehr auf das Zärtliche, als allzu rührende pathetische gesehen werden. Die natürliche Bewegung, die diese Taktart erfodert, bringt dieses mit, und diese läßt sich zwar ein wenig mildern, aber nicht ganz unterdrücken; daher werden die langsam seynsollenden Sätze in dieser Taktart insgemein ein wenig lebhafter und fließender ausgedrückt, als wenn sie in einer andern größern oder zu langsamen Sätzen geneigtern Taktart gesetzt wären. Der Componist muß also diesen Charakter genau vor Augen haben.

Barbara Lewalski (1985): luokat, lajit, alalajit, moodit, genret

1.generic class
-poetic metre, structure, purpose
-epic, elegy, tragedy, comedy, history, oratory

2. genre
-formal and thematic elements, conventions, topoi
-epic, tragedy, sonnet, funeral elegy, hymn, epigram

3. subgenre
-subject matter and motifs

4. mode
-subject matter, attitude, tonality, topoi
-pastoral, satiric, comedic, heroic, elegiac, tragic

-high, middle, low – tragic, comic (nontragic)
-tragic–galant–buffa

1) Traaginen ekspressiivisenä genrenä; Tragic expressive genre

-minor:
1) passion music—>transcendent;
2) tragic—>triumphant (per aspera ad astra – pimeydestä valoon)
-Beeth. 5. sinf., Brahmsin 1. sinf., Mahlerin 1. sinf.
[VM: 3) pathetic—>destruction/despair
-Beethoven: Sonata pathétique]

2) Pastoral as expressive genre

-major key with a relatively simple character = pastoral (s. 82)
-bucolic, idyll, eclogue
-features: pieceful, simple, happy, picturesque, unsullied (puhdas, tahraton)
-themes: singing match, lament or elegy, dance, workaday world
-sunrise, storm, seasons, pictorialism
-pastoral:

1) high (spiritual grace, serenity),
2) middle (graceful, sincerity, elegance),
3) low (graceless, rusticity)

Muita ekspressiivisiä genrejä (VM)/Other expressive genres

3) satiirinen eksp. genre (groteski nauru, pilkka)/Satire
-Beethoven: VIII sinf.; sonaatti op. 31/1

4) koominen eksp. genre/Comic
-Beeth. II sinf.; VI sinfonian 3. osa; Rondo über den verlierenen Groschen

5) sankarill. eksp. genre/Heroic
-Es-duuri-sävellykset: Eroica-sinf., ”Keisari”-konsertto

6) eleginen eksp. genre/Elegic
-Mozart: viuluson. e-molli

7) juhlava, seremoniallinen, kunniaan, valtaan/voimaan liittyvä ekspr. genre/Festive, ceremonial, glorious, linked with power
-C- ja D-duuri-sävellykset usein

TUNTEIDEN PERUSLAJIT 1700-LUKU

I. PASSIO/LEIDENSCHAFT (1600-luvun alkupuoli–>)

II. AFFECTUS/AFFEKTI (1600-luvun jälkipuoli–>)

III. GEMÜTHSBEWEGUNG/MIELENLIIKE/LIIKUTUS (1730-luku –>)

IV. EMPFINDUNG/SENTIMENT (1740-luku –>)

V. EKSPRESSIO/AUSDRUCK (1750-luku –>)
-liittyy sekä säveltäjään (taidekeinot) että esittäjään (esillepano/-asettaminen)

VI. CHARAKTER/LUONNE (1770-luku–>)

I. PASSIO (1600-luvun alkupuoli—>)

(lat. patere ≈ kärsiä –>kärsimys; voimakas emootio, pakottava halu jotakin kohden; ransk. ≈ intohimo, kiihko)

Renè Descartes (1596–1650): Les passions de l’âme (1649)

”Mielenliikutukset voisimme yleisesti määritellä sielun havainnoiksi, aistimuksiksi tai järkytyksiksi … niiden syynä, säilyttäjänä ja vahvistajana on jokin elonhenkien liike … sielu on yhteydessä koko ruumiin kanssa … mielenliikutusten tärkein vaikutus on se, että ne kiihottavat ja järjestävät sielua tahtomaan sitä, mihin ne ruumista valmistavat.”

Descartes määritteli 40 ”mielenliikutusta lueteltuina järjestyksessä”:

ihmettely, kunnioitus ja halveksunta, jalomielisyys ja ylpeys, nöyryys ja halpamielisyys, ihailu ja ylenkatse, rakkaus ja viha, halu, toivo, pelko, kateus, levollisuus ja epätoivo, epäröinti, rohkeus, uskaliaisuus, kilpailu, pelkurimaisuus ja kauhu, tunnonvaiva, ilo ja suru, iva, kateus, sääli, tyytyväisyys itseemme ja katumus, suopeus ja kiitollisuus, närkästys ja suuttumus, kunnia ja häpeä, ikävystyminen, kaipuu ja riemu.

The six basic passions:
-wonder, love, hatred, desire, joy, sadness
(l’admiration, l’amour, la haine, le désir, la joie et la tristesse)

Specific passions:
-esteem and contempt, generosity, humility, vanity, veneration, scorn, hope and anxiety, confidence and despair, jealousy, indecision, courage and boldness, emulation, reluctance and fear, remorse, derision, teasing, envy, pity, self-satisfaction, repentance, approval, gratitude, ingratitude, indignation, anger, vainglory, shame, impudence, distaste, regret, lightheartedness

(L’estime et le mépris, la générosité ou l’orgueil, et l’humilité ou la bassesse, La vénération et le dédain, L’espérance, la crainte, la jalousie, la sécurité et le désespoir, L’irrésolution, le courage, la hardiesse, l’émulation, la lâcheté et l’épouvante, Le remords, La moquerie, l’envie, la pitié, La satisfaction de soi-même et le repentir, La faveur et la reconnaissance, L’indignation et la colère, La gloire et la honte, Le dégoût, le regret et l’allégresse.)

”Yksinkertaisia ja alkuperäisiä mielenliikutuksia on vähän. … sellaisia on vain kuusi, nimittäin ihmettely, rakkaus, viha, halu, ilo ja suru, ja kaikki muut lajit ovat koostuneet joistakin näistä kuudesta tai ovat niiden lajeja. … Ihmettely on äkillistä sielun yllättymistä ja saa sielun kohdistamaan tarkkaavaisuutensa asioihin, jotka näyttävät siitä harvinaisilta ja tavattomilta. … Rakkaus yllyttää sielua liittymään kohteisiin, jotka näyttävät olevan sille soveliaita. Viha yllyttää sielua tahtomaan pysytellä erillään kohteista, jotka näyttävät siitä vahingollisilta. … Halu saa sielun tahtomaan tulevaisuudelta sellaista, minkä katsoo olevan itselleen otollista. … Ilo on miellyttävä sielun liikutus, ja siihen sisältyy nautinto, jota sielu saa kaikesta hyvästä, minkä aivojen vaikutelmat osoittavat sielulle itselleen kuuluvaksi. … Suru on epämiellyttävää raukeutta, aivoissa säilyvien vaikutelmien sieluun kuuluviksi osoittaman pahan tai puutteellisuuden sielussa synnyttämää epämukavuutta.”

François de La Rochefoulauld (1613–80): Maximes et réflexions morales (1665–78):

Rochef.maks.8 Desc.max.8

Quantz
Leidenschaft: ”die Musik die Leidenschaften bald erregen, bald wieder stillen soll”
-”Aufmunterung und Fröhlichkeit, Erweichung und Traurigkeit”
-”Haupt- und Nebenleidenschaften”

II. AFFEKTI (1600-luvun jälkipuoli—>)
(lat. pass.part.perf. ≈ olla saatettu johonkin tilaan, tullut liikutetuksi; mielenliikutus)

Baruch Spinozan (1632–77) etiikassa (1677) affektit ovat mielen ja ruumiin tiloja (muttei niiden synonyymejä) suhteessa tunteisiin ja emootioihin, joita on kolme: laetitia (ilo), tristitia (suru), cupiditas (halu)

Walther
-affetto, affectus (suom. affekti) ≈ Gemüthsbewegung
-Liebe, Leid, Freude, Zorn, Mitleiden, Furcht, Frechheit (= rohkeus; Kühnheit = pelottomuus), Verwunderung (”Music kann die erregen”)

Quantz
-”Affecten = Leidenschaften” (≈ intohimot)
-duurissa ”lustig, frech, ernsthaft usw., erhaben”; mollissa ”schmeichelnd, traurig, zärtlich”

C.P.E.Bach
-”Harvoin lienee mahdollista soittaa jokin kappale ensi näkemältä sen todellisen sisällön ja affektin edellyttämällä tavalla.” (”nach seinem wahren Inhalt und Affect”)

Türk
-”Affettuoso, oder con affetto, rührend, affektvoll, mit Empfindung”
-”Affect (Charakter)”

Koch
-Leidenschaft, Affect. ”Jede lebhaftere Wirksamkeit der Seele, die eben ihrer Lebhaftigkeit wegen mit einem merklichen Grade von Vergnügen oder Mißvergnügen verbunden ist.”
”Der Ausdruck leidenschaftlicher Empfindungen ist der Hauptgegenstand der Tonkunst”

III. MIELENLIIKE/LIIKUTUS (1730-luku—>)
-Gemüthsbewegung ≈ affectus (Walther)

Mattheson
Gemüths-Bewegungen
-”wir uns bey einer ieden Melodie eine Gemüths-bewegung zum Haupt-Zweck setzen müssen.”

Hohe Styl
-Zorn, Schrecken, Rache, Verzweiffelung (etc.), Hochmuth, Liebe

Mittlere Schreib-Art
-Andacht, Gedult, Fleiß, Begierde

Niedriger Styl
-bettelhafftes, sclavisches, feiges, trostloses, niedeträchtiges (viheliäinen), bäurisches, dummes, grobes, albernste Bauren-Täntze

IV. EMPFINDUNG (1740-luku—>)
(saks. ≈ [herkkä] TUNNE, AISTIMUS, AISTIMINEN, VAIKUTUS; ransk. sensibilité; engl. sentimentality)

”Koska muusikko ei voi liikuttaa yleisöään muuten kuin olemalla itse liikuttunut, hänen tulee kyetä saattamaan itsensä kaikkien niiden affektien valtaan, joita hän haluaa kuulijassa herättää. Hän pukee tunteensa (seine Empfindungen) muotoon, jossa nämä saattavat ne ymmärtää ja aktivoi heidät näin parhaiten myötätuntemiseen. Hiljaisia ja surullisia kohtia tulkitessaan soittaja käy itsekin raukeaksi ja surumieliseksi. Tämän myös näkee ja kuulee hänestä. Tehtävään eläytyminen tapahtuu samalla tavoin luonteeltaan kiihkeissä, leikillisissä tai muunlaisissa sävelkeksinnän tuotteissa, joita tulkitessaan soittaja heittäytyy kulloinkin kyseessä olevien affektien valtaan. Tuskin hän on yhden niistä laannuttanut, kun hän jo virittää uuden: näin hän musisoidessaan siirtyy jatkuvasti tunnetilasta (Leidenschaften) toiseen. Tätä periaattetta klaveristi noudattaa yleensä kappaleissa, jotka on sävelletty ilmaisukorosteiseen (ausdrückend gesetzt sind) tyyliin, olivatpa nämä sitten hänen omia tuotteitaan tai peräisin jonkun muun kädestä. Viimeksi mainitussa tapauksessa hänen on mielessään koettava samat tunnetilat (Leidenschaften), joiden vallassa kyseisen sävellyksen tekijä sitä kirjoittaessaan oli.” (C. P. E. Bach: Versuch …; suom. Paavo Soinne)

Sulzer
-liittyy 1) psykologiseen ja 2) moraaliseen ulottuvuuteen
-havainnossa (Erkenntnis) olemme tekemisissä meidän ulkopuolisen kohteen kanssa; aistimuksessa (Empfindung) antautudumme itse kohteelle, joka tekee meihin miellyttävän tai epämiellyttävän vaikutuksen
-2)-mielessä kunnia, oikeudenmukaisuus, kiitollisuus ovat tunnevaikutuksia, jotka tunnistetaan nopsaan: ne määrittelevät ihmisen siveellisen luonteen erilaisia sekoituksia ja vahvuuksia
-1)-mielessä kaunotaiteilla on psykologinen vaikutus, mutta niidenkin lopputavoite on moraaliset tuntemukset, joiden kautta ihminen saavuttaa siveellisen arvonsa
-ihmisellä täytyy olla tietyssä määrin vastaanottavaisuutta kauniille ja rumalle, hyvälle ja pahalle; hänellä täytyy olla tietty herkkyys hyvälle sekoitukselle hallitsevia tunteita sielussaan
-kyse ei voi olla vain viihdyttävää, tunteiden leikistä syntyvää ajanvietettä
-tunteiden aistiminen ei saa olla liiallista: se on vahingollista, tekee hänet pehmeäksi, heikoksi ja epämiehekkääksi
-monet taiteilijat kiihottavat liikaa mieliä: tuskasta tulee mielettömyyttä (Wahnsinn) ja epätoivoa, inhosta suurinta mahdollista kauhua, ilosta hurmiota ja hellistä tunteista kaikkien aistien heltymistä
-oikeudenmukaisuuden, yleisen rehtiyden, todellisen kunnian, isänmaan, vapauden ja ihmisyyden rakkauden tunteet pysyttävät järjestyksen, yhteisymmärryksen, levon ja hyvinvoinnin

-2 tietä herättämiseen: 1) saattaa itkemällä kuulija itkemään; 2) tunteiden kohteiden ja tunteiden elävä esittäminen, josta seuraa välitön tunne
– „Sentiment. This word possesses a psychological as well as a moral meaning […] in the first, more general sense, sentiment […] signifies some notion only in so far it makes a pleasing or displeasing impression upon us, affects our desires, or awakens ideas of good or evil, the pleasing or the repugnant. […] in a moral sense […] the sentiments […] determine the moral cracter of men. […] honor, integrity, humanity, patriotism, etc.“

-”Dieses Wort drückt sowohl einen psychologischen als einen moralischen Begriff aus […] In dem ersteren Sinn, […] bedeutet eine Vorstellung, insofern sie einen angenehmen oder unangenehmen Eindruck auf uns macht oder insofern sie auf unsere Begehrungskräfte wirkt oder insofern sie die Begriffe des Guten oder Bösen, des Angenehmen ode Widrigen erweckt. […] In moralischem Sinn […] die Empfindungen bestimmen den sittlichen Charakter des Menschen […] Ehre, Rechtschaffenheit, Menschlichkeit, Liebe des Vaterlandes.”

-Schöne und Gute, Hässliche und Böse, Schmerz, Wahnsinn, Verzweiflung, Abscheu, Entsetzen, Lust, Liebe, Freundschaft, Fröhlichkeit, Redlichkeit (=rehellisyys), Ehre, Liebe des Vaterlandes, der Freiheit, der Menschlichkeit.

Türk
-”mit Empfindung” = ”con affetto”
-”in der Musik auszudruckende Empfindungen und Leidenschaften”

Koch
-tunteiden ja intohimojen esittäminen on säveltaiteen päämäärä (”Ausdruck der Empfindungen und Leidenschaften der Zweck der Tonkunst ist”)

V. EKSPRESSIO, AUSDRUCK (saks.) = ILMAISU (1750-luku—>)
(engl. expression, ransk. expression)

Rousseau
”Ekspressio. Ominaisuus, jonka avulla muusikko tuntee eloisasti ja toteuttaa tarmokkaasti kaikki välittämistä vaativat ajatukset sekä kaikki tunteet (sentimens), jotka täytyy esittää/ilmaista/panna esille (exprimer).”

Sulzer
”Ausdruck in der Musik. Der richtige Ausdruck der Empfindungen und Leidenschaften in allen ihren besonderen Schattierungen ist das vornehmste, wo nicht gar das einzige Verdienst eines vollkommenen Tonstückes.”
-”Der Ausdruck ist die Seele der Musik: ohne ihn ist sie bloß ein angenehmes Spielwerk”
-sielunliikkeet tehdään korvalle tunnistettaviksi seuraavin keinoin:

1) die bloße Fortschreitung der Harmonie, ohne Absicht auf den Takt, welche in sanften und angenehmen Affekten leicht und ungezwungen, ohne große Verwicklungen und schwere Aufhaltungen; in widrigen, zumal heftigen Affekten aber, unterbrochen, mit öftern Ausweichungen in entferntere Tonarten, mit größeren Verwicklungen, viel und ungewöhnlichen Dissonanzen und Aufhaltungen, mit schnellen Auflösungen fortschreiten muss.
2) Der Takt, durch den schon allein die allgemeine Beschaffenheit aller Arten der Bewegung kann nachgeahmt werden.
3) Die Melodie und der Rhythmus, welche an sich selbst betrachtet ebenfalls allein schon fähig sind, die Sprache aller Leidenschaften abzubilden.
4) Die Abänderungen in der Stärke und Schwäche der Töne, die auch sehr viel zum Ausdruck beitragen;
5) die Begleitung und besonders die Wahl und Abwechslung der begleitenden Instrumente; und endlich
6) die Ausweichungen und Verweilungen in anderen Tönen.

Koch
-”Der Ausdruck der Empfindungen in ihren verschiedenen Modifikationen ist der eigentliche Endzweck der Tonkunst, und daher das erste und vorzüglichste Erforderniß eines jeden Tonstückes.”

VI. KARAKTERI/LUONNE (Character) (1770-luku—>)

 Sulzer
-luonteenomaisen täsmällinen havaitseminen on taiteen pääosa
-siveellisten luonteiden ilmentäminen tai kuvaamien on taiteen tärkein tehtävä
-henkilöiden luonteiden avulla voidaan tavattomalla voimalla vaikuttaa mieliin
-ihmisten luonteenpiirteiden, hyveiden, paheiden ja intohimojen kuvaaminen
-jokainen luonne määrittyy säädyn/aseman, elämäntavan ja iän kautta sekä lopulta erityisesti persoonallisen avulla (lahjakkuus, temperamentti)
-vastakohta tai kontrasti syntyy, kun vastakkaisia luonteita asetetaan suhteisiin
-luonteiden ja olosuhteiden vastakkaisuus, johon henkilöt joutuvat
-”the expression and description of moral characters is the most important goal of the art”.

-”Folglich ist der Ausdruck oder die Abbildung sittlicher Charaktere das wichtigste Geschäft der Kunst und besonders die vorzüglichste Gabe der Dichter. […] der dramatische Dichter hingegen […] hat vornehmlich einzelne Züge in den Charakteren der Menschen, Tugenden, Laster, Leidenschaften zu schildern.”

Türk
-”Ausdruck des herrschenden Charakters” (Vallitsevan luonteen ilmaiseminen/ilmentäminen)
-”Charakter ≈ Affekt”
-”Luonteeltaan (Charakter) hilpeät, iloisat, eloisat, ylevät, komeat, ylväät, uskaliaat, rohkeat, vakavat, tuliset, villit ja raivoisat sävellykset vaativat tiettyä voiman astetta. Astetta täytyy jopa lisätä tai vähentää aina sen mukaan, esitetäänkö tunne tai intohimo (Empfindung oder Leidenschaft) kiivaampana vaiko kohtuullisempana.”
-”Lempeän, viattoman, naiivin, pyytävän, hellän, liikuttavan, suruisan, alakuloisen jne. luonteiset sävellykset vaativat kaikkinensa vienompaa esittämistä.”

-”Ein jedes gute Stück hat irgend einen bestimmten (herrschenden) Charakter, das heißt, der Komponist hat einen gewissen Grad der Freude oder Traurigkeit, des Scherzes oder Ernstes, der Wuth oder Gelassenheit u.s.w. darin ausgedruckt.” (Jokaisella hyvällä kappaleella on jokin tietty (vallitseva) luonne, se on, säveltäjä on ilmaissut siinä tietyn vahvuista iloa tai surua, leikkiä tai vakavuutta, raivoa/kiukkua tai tyyneyttä jne.)

-”… so pflegen sorgfältige Komponisten, außer der Bewegung, auch noch den Charakter anzuzeigen; daher sind einige Menge Kunstwörter entstanden, welche den erfordelichen Vortrag bestimmen.” (… niinpä huolelliset säveltäjät tapaavat ilmoittaa paitsi liikkeen [≈ tempon] myös luonteen (den Charakter); siksipä on muodostunut joukko taidesanoja/käsitteitä (Kunstwörter), jotka määrittelevät tarvittavaa esittämistä.)

Koch
-on ominaisuus, jolla asia erottuu toisesta samankaltaisesta
-sävellykset erottuvat luonteiltaan tiettyjen piirteiden ja ominaisuuksien perusteella:
• tahtilaji [VM: esim. mitä eroa 2/4-, 4/4- ja 2/2- eli alla breve -tahtilajeilla?],
• tempo [VM: – ja esitysmerkinnät],
• rytmi [VM: rytmikuviot],
• melodisten kuvioiden lajit ja käyttö [VM: barokista juontuva retorinen kuvio-oppi],
• muoto [VM: onko aaria-, sonaatti- vai jokin muu muoto? Missä kohdin jälkipuoliskolla,
• säestys [VM: tekstuurityypit],
• modulaatio, [VM: sävellajit alussa ja keskellä; soinnullisesti jännittävät yksityiskohdat]
• tyyli [ylevä, keskinen, alava; kirkko-, kamari- ja teatterityyli],
•pohjalla oleva tunne (Empfindung), sen esittämisen erityinen tapa [VM: Descartes, Sulzer, Türk, Koch]
• dynamiikan vaihtelut [VM: Sulzer]

-”Wenn daher von dem Charakter der Tonstücke die Rede ist, so hat man darunter diejenigen Merkmale und Eigenheiten derselben zu verstehen, durch welche sie sich von ein ander unterscheiden lassen. Taktart, Zeitmaaß, Rhythmus, die Art und der Gebrauch der melodischen Figuren, die Form, die Begleitung, die Modulation, der Styl, die zum Grunde liegende Empfindung, die besondere Art, wie sie ausgedrückt wird, alles dieses trägt bald mehr, bald weniger zu dem eigenthümlichen Charakter eines Tonstückes bey.”

-”Die Tonkunst ist eine schöne Kunst, welche die Absicht hat edle Empfindungen in uns zu erwecken.” (Koch, Versuch II, 1787, 15)

angenehm, unangenehm, gut, übel, Freude, Betrübnis, Traurigkeit, Angst, Zärtlichkeit, Mitleid, erhaben, scherzend, Furcht (Versuch II, 1787)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s