Mollisinfonioita

MOLLISINFONIOITA aikajärjestyksessä (≈ noin)

Richter: sinf. 27 (1744)
Beck: sinf. op. 1/1 (1758)
Beck: sinf. op. 2/2 (1760)
Stamitz, J.: sinf. g (1758)
Fils: sinf. op. 2/2 (1760)
Beck: sinf. op. 3/3 (1762)
Wagenseil: sinf. 6 Kucaba G6 (–1762)
Gossec: sinf. op. 6/5 (1763)
Wagenseil: sinf. 6 Kucaba G4 (–1764)
Maldere: sinf. op. 4/1 (1764)
Haydn: sinf. nro 39 (1765)
Richter: sinf. op. 7/4 (1765/67?)
Wagenseil: sinf. 6 Kucaba G5 (–1766)
Monroy: sinf. [trio] op. 1/3 (1766)
Gassmann: sinf. Hill 45 (1767)
Vanhal: sinf. g2 (1764–67?)
Vanhal: sinf. g1 (1767–68?)
Dittersdorf: sinf. Grave g1 (–1768)
J. C. Bach: sinf. g, op. 6/6 (1770)
Mozart: sinf. nro 25 (1773)
Ordoñez: sinf. g, Brown G8 (1775)
Ordoñez: sinf. g, Brown G7 (–1780?)
Haydn: sinf. nro 83 (1785)
Rosetti: sinf. g (1787)
Kozeluch: sinf. nro 5, g (–1787)
Mozart: sinf. nro 40 (1788)
Wranitzky, P.: sinf. g, Postolka 43 (–1790)
Mehul: sinf. nro 1, g (1808–09)

Sammartini: sinf. g, nro 65, J-C57 (ennen 4/1749)
Sammartini: sinf. g, nro 66; J-C58 (ennen 9/1758)
Sammartini: sinf. g, J-C56 (ennen 3/1759)
Sammartini: sinf. g, J-C59 (?)

Vaikuttaisi siltä, että etenkin Mannheimin (koulun) säveltäjät, joista osa siirtyi länteen tai vieraili siellä (Elsassiin/Strasbourgiin, Ranskaan), viljelivät alkuvaiheissa mollisinfonioita, jotka olivat oopperoiden myrsky- ja furia-kohtauksien laajentumisia (vrt. Vivaldin La tempesta del mare -konsertto jne.). Eräänä lähtökohtana niin heille kuin Haydnillekin saattoi toimia Milanon G. B. Sammartini. Mollisinfonia on toki oma ilmiönsä, etenkin kun oopperat alkoivat lähes aina juhlavalla, sankarillisella duuri-alkusoitolla eli kolmiosaisella oopperasinfonialla (nopea–hidas–nopea). Siten mollisinfoniassa oli kyse innovaatiosta, kenties suorastaan muoti-ilmiöstä, jolla uuden sentimentaalisen, etenkin kirjallisen ajan (sentimental style, Empfindsamkeit) ilmaisutarpeita esiteltiin. Mannheimista mollisinfonia siirtyi Wieniin ja itävaltalaiselle alueelle.

Mollisinfonioiden harmonis-interpunktionaalinen rakenne

Mollisävellaji aiheuttaa aina oman mielenkiintoisen harmonis-interpunktionaalisen kokonaisuutensa, koska modulaatio mollista (tavallisimmin) rinnakkaisduuriin toteutetaan yleensä jännittävämmin kuin duurissa.

Vanha barokkinen modulaatio tapahtuu dominantin molliin, esim.

i–V–V/v–v : || : v —> i :||

Uudemmassa eli galantissa musiikissa modulaatio mollialueesta duurialueeseen voidaan dramatisoida eri tavoin, esim.:

i–V ´´ III/V– III : || : III t. X–(Y]–V–i :||

Usein siten 1. repriisissä tapahtuu pysähdys mollisävellajin dominantille: V/i = i:HC. Sen jälkeen hypätään ilman valmistavaa vaihetta III asteeelle, mikä ei tietenkään merkitse modulaatiota, joka tehdään euraavassa vaiheessa, jossa tehdään vasta puolilopuke rinnakkaisduuriin eli V/III = III:HC.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s