Joseph Haydn

 
Ludwig Guttenbrunn: Joseph Haydn (n. 1770)

JOSEPH HAYDN (1732–1809): ”KLASSISMIN PERUSTAJA”

Elämän vaiheet

Joseph syntyi ala-Itävallassa, Rohraussa, lähellä Unkarin rajaa. Hän tuli 8-vuotiaana kuoropojaksi Wienin P. Tapanin kirkkoon kapellimestari Georg Reutterin löytönä. Siellä hän opiskeli latinaa, laulua, viulua ja klaveeria, kunnes äänenmurroksen (vasta 17-vuotiaana 1749) jälkeen hän elätti itseään opettamalla, opiskelemalla (C. Ph. Em. Bachin sonaatteja), soittamalla katuserenadeja jne. Ensimmäinen sävellys oli Missa brevis F (1749). Lue loppuun

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Klassismin orkesterimusiikki

ORKESTERIMUSIIKKI: UVERTYYRI ELI ALKUSOITTO JA SINFONIA

Orkesteri ja klassismin sointikuva

Pianon kehittymisen lisäksi ”modernin” orkesterin vähittäinen synty liittyy soitinmusiikin nousuun. Orkesterin soittimet olivat klarinettia (n. 1750–) lukuun ottamatta vanhoja, mutta niiden käyttö ja keskinäissuhteet muuttuivat: viisiäänisen satsin sijaan tuli neliääninen jousisatsi, ja puhaltimien itsenäinen väriarvo tunnustettiin. Colla parte -soiton (puhaltimet soittavat jousten mukana, niitä kaksintaen) ja soolosoiton (konserttotyyli) ohella puhaltimille ruvettiin kirjoittamaan omat idiomaattiset stemmat (esim. Beethovenin ensimmäisen sinfonian avausosan esittelyjakson sivuteemavaihe), jolloin syntyi instrumentaatioajattelu. Lue loppuun

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Klassismin kamarimusiikki

Soittoharrastus laajenee keskiluokkaan


Hollantilainen akvarelli 1700-luvulta

Yhteiskuntaelämän porvarillistuminen 1700-luvun mittaan tapahtui samaan aikaan, kun musiikin tyyli vaihtui monimutkaisesta polyfoniasta kohden yksinkertaisempia tekstuureita ja sävellysten helpompaa soitettavuutta. Kun kamarimusiikilla oli ollut aiemmin yläluokkainen, aristokraattinen luonne ja se oli ollut aateliston sekä korkean papiston henkevän sivistynyttä keskustelun kulttuuria, 1700-luvun loppua kohden se muuttui painokkaammin porvariston kotimusisoinniksi, sisäisen elämän kultivoinniksi musiikin avulla. Musiikin harrastaminen oli 17oo-luvun puolivälistä eteenpäin suorastaan muotipakko; jokamiehen oikeudeksi nähtiin mahdollisuus filosofoida, maalata, keskustella tieteestä, näytellä, soittaa. Goethen mukaan Saksan kaupungeissa oli vain vähän kunnianarvoisia perheitä, joissa nuoriso ei olisi opiskellut jotain soitinta ja jossa vanhemmatkin eivät olisi osanneet soittaa. Hän kirjoitti: ”Ken ei rakasta musiikkia, ei ansaitse tulla nimitetyksi ihmiseksi; joka sitä rakastaa on puoliksi ihminen, mutta joka sitä harjoittaa on täysi ihminen.” Lue loppuun

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Klassismin klaveerimusiikki

Fortepiano ja pianoforte

Klassisen klaveerimusiikin synnyn merkittävimmän konkreettisen taustatekijän muodostaa cembalon vähittäinen syrjäytyminen ja piano(forte)n nousu johtavaksi kosketinsoittimeksi: janan alkupäässä on D. Scarlatti ja loppupäässä Beethoven. Kulttuurisena pontimena vaikutti luonnollisesti tyylin vaihdos: kun polyfoniasta siirryttiin 1720–40-luvuilla homofoniseen kirjoitustapaan, yksinkertaisen säestyksen kannattelemaan melodiseen ilmaisuun, johon liittyivät vielä dynamiikan muutostarpeet aiempaa yksilöllisemmän tunne-elämän kartoituksen ilmentäjinä, oli tarpeen kehittää soitin, joka vastasi uusiin vaatimuksiin. Samalla ideaksi tuli yhden soittajan mahdollistama tilanne, jossa klaveeri pystyi esittämään sekä oopperamusiikin lauluosuuden eli melodian oikealla kädellä ja orkesterisäestyksen vasemman käden sointukuvioinnilla. Pianosta muodostui myös merkittävä porvariskotien sisustuselementti ja sen soitosta etenkin naisväen keskeinen harrastus. Lue loppuun

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Klassismin kirkkomusiikki

Kirkkomusiikki valistuksen aikana

1700-luku oli profaania valistuksen aikaa, jonka keskeiset ajattelijat, ranskalaiset ensyklopedistit (Voltaire, Rousseau, Diderot jne.), ovat saaneet instituutiokritiikkinsä vuoksi ateistisen leiman. Samalla elettiin luonnontieteiden nousukautta (Linné, Goethe jne.), jolloin kirkon arvovalta heikkeni ja epäily yhteiskunnan sekä luonnon teosentristä mallia kohtaan kasvoi. Ihmisen rooli alkoi tuntua yhä keskeisemmältä: ihmisen ja Jumalan suhteen asemasta ihmisen paikka luonnonjärjestyksessä haluttiin määritellä uudestaan. Lue loppuun

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Klassismin koominen ooppera

Italialaisesta koomisesta oopperasta tuli etenkin sen täysimittaisessa, koko illan kestävässä buffa-muodossa (ital. buffo = hassu, koominen) keskeinen voima uuden klassisen musiikkikielen kehityksessä, kun vuosisadan puolivälissä osin intermezzosta syntyneestä buffasta tuli itsenäinen taidemuoto ja se levisi ympäri Eurooppaa Venetsiasta aina Lontooseen ja Pietariin saakka. Lue loppuun

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Gluckin seuraajat ja kustaviaaninen ooppera

Gluckin seuraajia

Gluckin jälkeisilmiöitä, häneltä vaikutteita saaneita säveltäjiä on lukuisia Mozartiin ja Berlioziin saakka. Piccinni ja Sacchini olivat Gluckin tärkeimmät vastahahmot Pariisissa, Salieri taas keskeinen seuraaja ja työn jatkaja. W. A. Mozartin Idomeneossa (1781) tuntuu vahvasti Gluckin vaikutus. Lue loppuun

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi